Kun jalkaa särkee jatkuvasti, ei voi kuvitellakaan työskentelevänsä autonasentajana. Baronan Työkykypalvelun avulla Eerolle löytyi uusi ammatti tapaturman jälkeen.

Tavallinen, talvinen päivä. Uutta lunta oli satanut maahan. Autonasentajana työskentelevä Eero, 32, lähti pihalle puhdistamaan konetta. Hän seisoi maassa makaavan palkin päällä, ja kun hän astui palkin päältä pois, olikin jalan alla jäätä.

Eero tiesi heti kaaduttuaan, että nyt kävi huonosti. Hän kuunteli polvesta kuulunutta rutinaa, kunnes kipu vei tajun. Terveysasemalla selvisi, että rusto oli hajonnut ja polvilumpio irronnut paikoiltaan.

Kun polvi oli leikattu kahdesti, lääkäri sanoi suoraan, että autonasentajan työt eivät enää onnistu.

”Se ei tullut yllätyksenä”, Eero sanoo. Oli aika harkita koulun penkille palaamista ja uutta ammattia.

Olen aina tykännyt rakentaa, liikkua ja touhuta pihalla.

Eero sai Baronan työkykyvalmentajan tuekseen miettimään, mille alalle hän suuntaisi. Kysymyksillä ja keskustelulla kartoitettiin, mitä Eero on aikaisemmin tehnyt sekä mitä hän haluaisi ja voisi opiskella. Eerolla on autonasentajan ja puusepän koulutuksen lisäksi käytynä yrittäjyyskurssi ja 100-tuntinen vartijan perustutkinto.

”Olen aina tykännyt rakentaa, liikkua ja touhuta pihalla. Toimistohommat eivät ole minua varten selkävaivojenkaan vuoksi. Se suljettiin pois vaihtoehdoista heti alkuun”, Eero kertoo.

Kun työkykyvalmentaja Baronalta soitti ja ehdotti nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajan koulutusta, Eero mietti sekunnin ja vastasi kyllä. Töistä lasten ja nuorten parissa oli jo kokemusta. Hän on ohjannut muun muassa puukäsitöitä.

”Työ lasten ja nuorten kanssa on luontevaa minulle. Tykkään tehdä kaikkea, nikkaroida, näyttää ja ohjata. Kun vaikkapa lapsi onnistuu jossain harjoituksessa ja pääsee tavoitteeseensa, tulee siitä hyvä fiilis sekä hänelle että minulle”, Eero sanoo.

Eero on opiskellut vuoden ja saanut hyväksiluettua myös osan edellisiä opintojaan. Suunnitelmissa on valmistua kesällä 2017. Eero opiskelee monimuoto-opiskeluna eli hänellä on vain vähän lähiopetusta ja muuten opiskellaan itsenäisesti.

”Lähiopetuspäivinä keskitytään sitten täysillä. Tämä sopii hyvin, sillä ehdin olla kotona perheen kanssa”, Eero toteaa. Lähiopetuspäiviä varten hän matkustaa koululle 300 kilometrin päähän.

Kaatumisen jälkeen kuulunut rutina polvesta ei ole loppunut, kuten ei kipukaan. Eero käyttää päivittäin polvitukea, jonka hän ottaa vain yöllä sekä peseytyessään pois. Uuden ammatin piti siis olla sellainen, missä pärjäisi ja jossa riittäisi työtä.

”Uskon, että töitä riittää. Työharjoittelut olen saanut omalta paikkakunnalta ja ne ovat menneet hyvin”, Eero sanoo.  Hän toivoo vielä joskus työskentelevänsä nuorten työpajoissa ohjaajana.

Ei saa jäädä odottamaan valmista.

Eero sanoo, että suurin apu ammatinvalintaan on tullut Baronalta, yhteisissä tapaamisissa. Hän arvosti sitä, että työkykyvalmentaja otti hänen asiansa aktiivisesti hoitaakseen. Myös oma aktiivisuus on ollut Eerolle tärkeää.

”Ei saa jäädä odottamaan valmista. Kukaan ei tule hakemaan kotoa töihin tai koulun penkille, ei ole tullut ennen eikä tule jatkossakaan”, hän sanoo.

Autonasentajan työssään Eero oli ajatellut, että koulut on nyt käyty.

”Tapaturman jälkeen otin heti asenteen, että katsotaan mitä löytyy – kaikille löytyy kyllä kiinnostuksen kohde.  Olen asennoitunut niin, että hommat hoidetaan kunnialla loppuun.”
Haastateltavan nimi on muutettu hänen pyynnöstään.

työkyvyn_ja_talouden_forum

Uusimmat referenssit

Takaisin referensseihin
Ota yhteyttä