Arki ratkaisee jääkö kansainvälinen osaaja Suomeen
Kansainvälisen osaajan rekrytointiprosessi ei pääty, kun lupa-asiat on hoidettu ja työntekijä saapuu Suomeen. Onnistuminen mitataan vasta silloin, kun arki uudessa maassa alkaa. Asettautuminen ratkaisee, jääkö osaaja ja hänen perheensä Suomeen. Yrityksen rooli tässä vaiheessa on suurempi kuin usein ajatellaan.
Kansainvälisessä rekrytoinnissa onnistumiseksi lasketaan usein se, kun osaaja saapuu Suomeen. Työnantajayritys on löytänyt oikean henkilön, lupa-asiat ovat kunnossa ja elämä uudessa kotimaassa alkaa. Kun tämä vaihe on hoidettu, monessa yrityksessä tämän ajatellaan olevan maaliviiva. Todellisuudessa silloin ollaan vasta lähtöviivalla.
Lupaprosessi päättyy luvan myöntämiseen, mutta integroituminen Suomeen jatkuu paljon pidempään. Uuteen työpaikkaan sopeutuminen on jo itsessään aikaa vievä prosessi, mutta sen lisäksi ulkomailta Suomeen saapuva työntekijä joutuu sopeutumaan uuteen maahan.
Moni hallitsee haastavat työtehtävät, mutta kompastuu arjen perusasioihin. Juuri niissä kohdissa ratkaistaan sopeutumisen onnistuminen.
Usein ajatellaan, että korkeasti koulutettu asiantuntija selviytyy itsenäisesti myös arjen järjestämisestä. Työtehtävät voivat olla hallussa, mutta arjen peruspilarit uudessa maassa ovat täysin toista luokkaa. Pienetkin asiat vaativat aikaa ja energiaa. Jos mukaan muuttaa vielä perhe, on sopeutuminen entistäkin haastavampaa. Samaan aikaan työntekijän pitäisi aloittaa uusi työ, oppia uudet tavat ja rakentaa luottamusta.
Jos alkuvaiheeseen kertyy useita vaikeita kokemuksia peräkkäin, perhe voi tehdä nopean päätöksen lähteä takaisin. Yritykselle tämä tarkoittaa lyhyttä työsuhdetta, joka ei ehdi tuottaa arvoa. Rekrytointiin ja perehdytykseen käytetty panostus valuu hukkaan.
Realistinen kuva uudesta kotimaasta auttaa päätöksenteossa
Yrityksen rooli on merkittävä jo ennen kuin työntekijä saapuu Suomeen. Kun työnhakijalle annetaan realistinen kuva arjesta, päätös muutosta perustuu ymmärrykseen. Tieto siitä, millaisia kouluvaihtoehtoja on tarjolla, miten talvi muuttaa arkea ja mitä puolison työllistyminen vaatii, rakentaa turvallisuutta tavalla, joka vaikuttaa asettautumiseen enemmän kuin mikään yksittäinen toimenpide.
Kansainvälisen työntekijän perehdytys ei rajoitu työtehtäviin. Asettautuminen koskee koulua, terveyspalveluja, kielikursseja, ystävyyssuhteita ja arkea, joka syntyy vähitellen. Kun nämä huomioidaan perehdytyksessä, muutto uuteen maahan muuttuu aiempaa hallitummaksi.
Avoin ja realistinen keskustelu ennen muuttoa ehkäisee pettymyksiä myöhemmin.
Yksi konkreettinen ratkaisu on mentorointi, jossa uusi työntekijä saa tuekseen henkilön arjen kysymyksiä varten. Se on yksinkertainen malli, joka helpottaa elämää silloin, kun mielessä pyörii paljon sellaista, josta ei halua kuormittaa esihenkilöä. Toiset yritykset rekrytoivat tietoisesti useampia osaajia kerralla samalle paikkakunnalle, jotta osaajilla on vertaistukea lähellä. Tämä on osoittautunut toimivaksi erityisesti alueilla, joilla ei ole valmiiksi kansainvälisiä yhteisöjä.
Jotkut yritykset ovat vieneet tämän ajattelun vielä pidemmälle. Esimerkiksi Supercellillä on yli 240 jäsenen puolisoyhteisö, joka tukee uusia tulokkaita. Yhteisö järjestää työpajoja, joissa ratkotaan yhdessä arjen haasteita, kuten vaikka sitä, miten pukea lapset talviolosuhteissa tai miten Suomen terveyspalveluihin voi hakeutua. Yhteisö huolehtii siitä, että uudet perheet saavat tukea ja voivat kysyä kysymyksiä. Tämä ei vaadi yritykseltä jatkuvia resursseja, mutta luo ympäristön, jossa perheet voivat tukea toisiaan.
Erilaisilla osaajilla on erilaiset polut
Kansainväliset osaajat eivät muodosta yhtenäistä ryhmää. Osa muuttaa Suomeen hakeakseen uutta urakokemusta, lyhyttä projektia tai CV:n vahvistamista. He ovat seikkailijoita, joille muutto ulkomaille on luonteeltaan väliaikainen etappi ja joille työn ulkopuoliset juuret eivät ole ensisijainen tavoite.
Toiset taas näkevät Suomeen muuttamisen pitempiaikaisena päätöksenä. Asettautujat muuttavat usein yhdessä perheen kanssa ja arvioivat tarkasti, millainen paikka Suomi on asua, tehdä työtä ja kasvattaa lapsia. Heille ratkaisevaa on arjen rakenteiden toimivuus, turvallisuus ja yhteisön löytyminen.
Näille kahdelle ryhmälle asettautuminen tarkoittaa eri asioita. Seikkailijat tarvitsevat tukea, joka helpottaa nopeaa starttia ja auttaa heidät kiinni työyhteisöön, sillä työ on usein heidän muuttopäätöksensä keskiössä. Asettautujille on tärkeää, että perhe saa tukea ja että arki toimii kokonaisuutena, sillä juuri nämä tekijät ratkaisevat pitkäaikaisen sitoutumisen. Kun työnantaja ymmärtää, millainen osaaja on muuttamassa Suomeen, oikea tuki löytyy helpommin.
Paikkakunta vaikuttaa sopeutumiseen
Pula osaavista ja motivoituneista työntekijöistä on nykyään suurin syrjäisemmillä pienillä paikkakunnilla. Näillä alueilla myös arjen palvelut ovat suppeammat kuin suuremmissa kaupungeissa. Tämä vaikuttaa siihen, millaiseksi asettautuminen muodostuu. Palveluita on vähemmän, vapaa-ajanviettomahdollisuuksia on rajallisesti ja etäisyydet voivat olla pitkiä. Auto on monella paikkakunnalla käytännössä välttämätön. Myös kielikurssit, harrastusmahdollisuudet ja kansainväliset yhteisöt voivat olla harvassa.
Syrjäisillä alueilla arjen sujuvuus rakentuu eri tavoin kuin kaupungeissa
Mikään näistä tekijöistä ei ole este kansainväliselle rekrytoinnille tai onnistuneelle asettautumiselle, mutta ne muokkaavat integroitumisen edellytyksiä. Syrjäisemmät alueet voidaan kokea haastavammiksi, jos ympäristö ei tarjoa riittävästi tekemistä työn ulkopuolelle. Toisilla vaakakupissa painaa taas perheille tarjottavat palvelut, koulut ja yhteisöt.
Syrjäisemmille alueille rekrytoinneissa olemme huomanneet toimivaksi ratkaisuksi rekrytoida samalle paikkakunnalle kaksi osaajaa yhtä aikaa. Se luo vertaistuen heti alusta ja vähentää riskiä siitä, että yksittäinen vastoinkäyminen katkaisee uuteen kotimaahan asettautumisen.
Kansainvälisen rekrytoinnin kehitys
Suomessa on viime vuosina tehty merkittäviä parannuksia kansainvälisen rekrytoinnin prosesseihin. Erityisasiantuntijoiden pikakaista on nopeuttanut oleskelulupaprosessia huomattavasti. Työnantajasertifiointi on helpottanut jatkuvasti rekrytoivien yritysten työtä. Myös relokaatiotuen verotus on keventynyt, mikä kannustaa yrityksiä tarjoamaan tukea työntekijöilleen asettautumisessa.
Nämä muutokset ovat oikeansuuntaisia ja helpottavat yritysten työtä. Seuraava askel on varmistaa, että asettautuminen onnistuu yhtä hyvin kuin lupaprosessi. Kun molemmat toimivat, kansainvälisestä rekrytoinnista tulee todella kestävää.
Sujuva arki tekee rekrytoinnista kestävän
Asettautuminen on pitkälti arjen rakentamista. Se on koulupolkujen hahmottamista, terveysasemalla asiointia, harrastusten etsimistä ja sitä, miten perhe löytää oman paikkansa ympäristöstä. Nämä asiat usein ratkaisevat koko asettautumisen onnistumisen. Kun arki asettuu uomiinsa, työntekijä pystyy keskittymään työhönsä ja rakentamaan suhteen työyhteisöön.
Lupaprosessi määrittää aloituksen, arki määrittää tulevaisuuden.
Yrityksen näkökulmasta asettautumisen tukeminen on strateginen investointi. Se vähentää lyhyitä työsuhteita ja vahvistaa työnantajamielikuvaa. Myös kansainvälisissä verkostoissa ja keskusteluryhmissä jaetut kokemukset vaikuttavat merkittävästi yritysten maineeseen. Positiiviset kokemukset leviävät nopeasti, mutta niin tekevät myös negatiiviset.
Kun yritys ymmärtää tämän ja tukee asettautumista oikeissa kohdissa, kansainvälisestä rekrytoinnista tulee kestävä ja kannattava osa toimintaa. Samalla syntyy perusta sille, että Suomi näyttäytyy maailmalla maana, jossa osaajilla ja heidän perheillään on mahdollisuus rakentaa elämää pitkäjänteisesti.