Kansainvälisten työntekijöiden hyväksikäyttö rehottaa, kun työntekijät eivät tiedä oikeuksistaan 

Viime aikoina kansallista huomiota saaneet Turun telakan tapaukset, jokin aika sitten Ylen MOT:ssa tarkastellut mansikkatilojen haasteet ja rakennustyömaiden kysymykset ovat nostaneet jälleen kerran tapetille ulkomailta saapuvien työntekijöiden oikeudet Suomessa. 

Ajoittain uudelleen syntyvästä mediamyrskystä huolimatta haluan heti alkuun sanoa, että valtaosa yrityksistä tekee ja haluaa tehdä asiat oikein. Alan toimijat muodostavat verkostoja ja työskentelevät yhdessä sen eteen, että kansainvälisten työntekijöiden tilanne ja arvostus Suomessa paranee.  

Ongelmia kuitenkin syntyy, koska muutamat epärehelliset ja suorastaan rikolliset toimijat käyttävät hyväkseen sitä, että työntekijät eivät tunne suomalaista työlainsäädäntöä tai tiedä oikeuksiaan.  

On suorastaan surkeaa, että vielä vuonna 2025 Suomessa työskentelee kansainvälisiä työntekijöitä, joiden työoloja voi verrata orjuuteen. Mutta hyvä uutinen on se, että meillä on työkalupakissa keinoja tilanteen ratkaisemiseksi yhdessä. Tilanteen parantamiseksi kaivataan enemmän vastuunkantoa suomalaiselta yrityskentältä, alihankkijoita käyttäviltä organisaatioilta sekä viranomaisilta.  

Tietoisuus taakkana

Yksi keskeisimmistä haasteista on työntekijöiden tietoisuus omista oikeuksistaan ja suomalaisesta yhteiskunnasta ja työmaailmasta. Kun työntekijä saapuu Suomeen töihin ja saa samasta työstä enemmän rahaa kuin kotimaassaan, hän kokee tilanteen helposti parannuksena. Hän ei kuitenkaan välttämättä tiedä, että työehtosopimuksen mukaan hänen tulisi ansaita vielä enemmän tai että työlainsäädännön mukaan hänellä pitäisi olla välillä vapaapäiviäkin. 

Monissa maissa myös esimerkiksi kynnysrahan vaatiminen työstä on maan tapa. Työntekijä siis maksaa työpaikastaan. Suomessa työpaikasta maksaminen on yksiselitteisesti laitonta, mutta esimerkiksi Vietnamissa kynnysraha voi olla jopa yli kahden kuukauden palkka. Sieltä saapuva hitsaaja ei siis edes tajua tehneensä mitään poikkeavaa kynnysrahaa maksaessaan, sillä kotimaassa tavat ovat niin erilaiset ja maksuton työtarjous voi tuntua huijaukselta. 

Haasteita aiheuttaa myös se, että monissa kulttuureissa epäkohtiin puuttuminen, niiden ottaminen puheeksi tai työnantajan haastaminen eivät ole osa kulttuuria. Pelko työpaikan tai pahimmassa tapauksessa oleskeluluvan menettämisestä on todellinen. Moni ei siis edes uskalla kysyä työsuhteeseen tai työoloihin liittyvistä asioista, saati sitten haastaa hänelle faktoina kerrottuja asioita. 

Myönteistä tässä on se, että tietoisuuden lisääminen on konkreettinen ja ratkaistavissa oleva haaste. Kun ymmärrämme näitä kulttuurieroja ja rakenteellisia esteitä, voimme rakentaa selkeämpää viestintää ja turvallisempia kanavia. Tähän työhön tarvitaan sekä yrityksiä että viranomaisia. 

Viranomainen tekee parhaansa

Ulkomailta Suomeen saapuvien työntekijöiden asioita valvoo useampi eri viranomainen. Rajavartiolaitos valvoo Suomeen tulevia ulkomaalaisia ja heidän maahantulonsa perusteita. Voimassa olevan oleskeluluvan ehtojen täyttymisessä Migri on valvova viranomainen, työsuojeluun liittyvissä asioissa valvonta on Aluehallintovirastojen vastuulla ja poliisi valvoo ulkomaalaislain ja sen nojalla annettujen säännösten noudattamista. Aluehallintovirastot valvovat tarkastuskäynneillään ulkomaalaisten työntekoa.

Usein viranomaiset nostetaan tikun nokkaan, mutta on tärkeää ymmärtää, että heidän tehtävänään on panna täytäntöön lainsäädäntöä käytettävissään olevin resurssein. Tapaamani virkamiehet ovat poikkeuksetta sitoutuneita työhönsä ja välittävät työntekijöiden oikeuksista. Heidän työssään on paljon rakenteista ja toimintamalleista johtuvia haasteita, jotka vaikuttavat myös työntekijöiden asemaan. Viranomainen toimii käytettävissään olevin keinoin. Nykyinen järjestelmä ei vain anna riittäviä työkaluja reagoida tarpeeksi nopeasti lyhytkestoisiin projekteihin.

Esimerkiksi Aluehallintoviraston toimenpiteitä hankaloittaa se, että rakennustyömailla työtä usein ketjutetaan useammalle aliurakoitsijalle, jotka saattavat olla mukana varsinaisessa projektissa vain muutamia viikkoja tai kuukausia. Näissä tilanteissa havaittuihin ongelmiin tai rikkomuksiin on hankala puuttua, sillä siinä vaiheessa, kun viranomainen on saanut prosessin toimenpidevaiheeseen, työ on jo valmis ja aliurakoitsija työntekijöineen on jo poistunut maasta.  

Tilaajavastuulaki edellyttää, että pääurakoitsija varmistaa omien suorien sopimuskumppaniensa toiminnan lainmukaisuuden. Kuitenkin lähes kaikki pääurakoitsijat haluavat tarkistaa kaikki urakkaketjun yritykset, sillä vain näin läpinäkyvyys toteutuu paremmin läpi ketjun. Riskit lisääntyvät sitä mukaa mitä enemmän ketjuun tulee aliurakoitsijoita. AVI voi tarkastuskäynneillään edellyttää osoittamaan, että dokumentaatio on kerätty ja sanktioida puutteista, mutta esimerkiksi urakoitsijoiden ilmoittamien työehtosopimusten noudattamista ei useimmiten juuri valvota ja tämä ei tietenkään riitä. Tarvitaan jatkuvaa seurantaa koko projektin ajan: työaikakirjanpidon tarkastusta, työmaakäyntejä ja avointa vuoropuhelua työntekijöiden kanssa.

Työsuojelu itsekin perää lisää valtuuksia. Paavo Teittisen hiljattain julkaistussa Pitkä vuoro -kirjassa asiasta kerrotaan seuraavasti: “Yritysten asiat olivat usein paperilla kunnossa, ainakin osittain. Uhrit eivät uskaltaneet puhua työsuojelutarkastuksilla. Jos työnantaja laiminlöi työaikakirjanpidon, oli liki mahdotonta selvittää, oliko palkka laittoman pieni. Ja silloinkin kun yritys jäi väärinkäytöksistä kiinni, siitä ei seurannut oikein mitään. Toimivaltuutemme ovat ihan olemattomat, täysin riittämättömät”. 

Myös hallituksen toimesta ollaan puuttumassa kansainvälisten työntekijöiden hyväksikäyttöön. Lakia uudistettaisiin siten, että sinne lisättäisiin kiskonta työelämässä sekä törkeä kiskonta työelämässä. Ei ole tietenkään kuitenkaan vielä selvää, että miten muutos lainsäädännössä vaikuttaa käytännössä kansainvälisten työntekijöiden työhön. Paljon jää nopeasti toimivan valvonnan vastuulle. 

Konkreettisia askeleita tilanteen korjaamiseen

Vastuun siirtäminen pelkästään viranomaisille ei kuitenkaan ole oikea tie eteenpäin. Samalla kun järjestelmää kehitetään, voimme yrityksinä ottaa vastuuta ja tehdä omia tekoja tilanteen parantamiseksi. Moni yritys hoitaa oman roolinsa jo nyt mallikkaasti, mutta voimme tehdä vielä enemmän suojataksemme kansainvälisiä työntekijöitä ja erottaaksemme itsemme epärehellisistä toimijoista. 

Myös me Baronalla olemme kohdanneet haasteita. Vuonna 2024 selvisi, että thaimaalainen rekrytointiyritys oli perinyt laittomia rekrytointimaksuja meille rekrytoiduilta työntekijöiltä. Ryhdyimme toimenpiteisiin heti, kun asia selvisi meille. Toimme asian välittömästi julki, lopetimme yhteistyön kyseisen yrityksen kanssa ja hyvitimme työntekijöille heidän maksamansa maksut täysimääräisinä. Kokemuksesta opimme, että vaikka toimisimme itse oikein, meidän täytyy valvoa koko ketjua aina lähtömaasta varsinaiseen työn arkeen entistä tarkemmin. 

Syntyi tarve tarkastella kriittisesti omia prosessejamme ja käytänteitämme. Samaan tarkasteluun kannustamme kaikkia kansainvälisten työntekijöiden kanssa toimivia yrityksiä. Meillä on jo nyt käytössämme työkaluja ja käytänteitä, joilla voimme ehkäistä hyväksikäyttöä. Seuraavassa viisi keskeistä osa-aluetta, joihin jokaisen kannattaa kiinnittää huomiota.

Selkeä viestintä 

Suomen monimutkainen lainsäädäntö ja työehtosopimusviidakko aiheuttavat harmaita hiuksia suomalaisillekin työntekijöille. Siksi on erityisen tärkeää viestiä selkeästi ja kattavasti työntekijöiden oikeuksista ulkomailta tänne töihin tuleville. Työntekijöiden kanssa on tärkeää käydä läpi myös suomalainen tasa-arvoinen työkulttuuri erilaisine käytänteineen, jotta he uskaltavat haasteita kohdatessaan nostaa ne esihenkilöiden tietoon. Väärinymmärrysten välttämiseksi työturvallisuusohjeet kannattaa tuottaa sillä kielellä, jota työntekijät parhaiten ymmärtävät. Ohjeet tulee asettaa työntekijöiden itsenäisesti saataville työpaikalla. 

Myös se, että viranomaisiin voi luottaa, on tärkeä kertoa maahan saapuville. Monessa muussa maassa tällaista luottamusta ei ole.

Aliurakoitsijoiden aktiivinen seuranta 

Paperityö ei riitä. Tilaajavastuulaki edellyttää, että pääurakoitsija varmistaa aliurakoitsijoidensa toiminnan lainmukaisuuden. Kun aliurakoitsija saapuu työmaalle, pääurakoitsija tarkistaa, että yrityksellä on tarvittavat vakuutukset ja se vakuuttaa maksavansa Suomen lainsäädännön mukaisia palkkoja. Tämän jälkeen todellista toteutumista ei useimmiten juuri valvota. Jos epäkohtia myöhemmin paljastuu, pääurakoitsija voi todeta, että tarkastukset on tehty eikä vastuu ole heidän. Tämä ei kuitenkaan riitä. Tarvitaan jatkuvaa seurantaa koko projektin ajan: työaikakirjanpidon tarkastusta, työmaakäyntejä ja avointa vuoropuhelua työntekijöiden kanssa. 

Realistinen hinnoittelu 

Kun kilpailutuksen yhteydessä käydään tarjouspyyntöjä läpi, hintaan kannattaa kiinnittää huomiota muussakin, kuin pelkästään säästöjen mielessä. Jos yksi tarjoaja pystyy tekemään saman työn merkittävästi halvemmalla kuin kilpailijat, syynä on harvoin ylivertainen tehokkuus. Useammin kyse on siitä, että kustannuksia on karsittu. Ikävä kyllä säästöt tulevat usein työntekijöiden kustannuksella. Poikkeuksellisen alhainen hinta on merkki, joka vaatii tarkempaa selvitystä ennen päätöksentekoa. 

Kumppaneiden valinta ja seuranta 

Kansainvälisillä työmarkkinoilla liikkuu monenlaista tekijää ja välistävetäjää. Kumppanin valintaan kannattaa kiinnittää huomiota sekä ennen sopimuksen solmimista että yhteistyön aikana. Vaikka sopimukset olisi solmittu hyvässä uskossa ja asioista ollaan yhtä mieltä, silmät kannattaa pitää auki yhteistyön aikana. Rekrytointivaiheessa kannattaa keskustella työntekijöiden kanssa myös ilman ulkomaisen kumppanin läsnäoloa. Jos kumppani on aina mukana ja kerää esimerkiksi oleskelulupakortteja talteen, kannattaa tutkia tarkemmin, että onko kyse huolenpidosta vai jostain muusta. 

Turvalliset kanavat avun hakemiseen 

Ihmiskaupan Uhrien Auttamisjärjestelmä ylläpitää ihmiskauppa.fi -sivustoa, jonka kautta työntekijät voivat olla yhteydessä ammattilaisiin. Palvelu tosin toimii vain suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.  Myös sana ”ihmiskauppa” voi tuntua liian voimakkaalta. Työntekijä, joka saa hieman liian vähän tuntipalkkaa, ei välttämättä samastu siihen.  

Viranomaisten tarjoamien kanavien lisäksi työnantajien ja yritysten on mahdollistettava turvalliset ja anonyymit kanavat epäkohtien esiin nostamiseksi. Monessa lähtömaassa luottamus viranomaisiin ei ole samalla tasolla kuin Suomessa. Sen vuoksi yrityksillä olisi hyvä olla erilaisia whistleblower-kanavia, mitä kautta epäkohtia voi myös nostaa esiin. 

Muutos alkaa yrityksistä

Uudella lainsäädännöllä ja tarkemmalla valvonnalla ei pelkästään ratkaista kansainvälisen työvoiman hyväksikäyttöön liittyviä ongelmia, vaan pallo on myös meillä kansainvälistä työvoimaa työllistävillä tai välillisesti työllistävillä yrityksillä. Meillä rehellisillä toimijoilla on nyt oikea aika nousta vahvemmin esiin ja hioa omat prosessimme siihen kuntoon, että saamme rakennettua Suomen mainetta vastuullisena työnantajamaana. 

Meidät tunnetaan kansainvälisesti maailman onnellisimpana maana ja yhtenä vähiten korruptoituneista maista. Nyt on oikea hetki laajentaa tämä onnellisuus ja suoraselkäisyys koskemaan kaikkia Suomessa työskenteleviä. Otetaan ensimmäinen askel yhdessä.