Vihreää tulevaisuutta ei pidä rakentaa likaisin keinoin

Vihreän siirtymän investointihankkeet liittävät Suomen taloutena ja kansakuntana globaaliin paremman huomisen kontekstiin.

Mutta vihreää tulevaisuutta ei ole vastuullista rakentaa likaisin keinoin. Vastuullisuus ei voi olla valikoivaa. Vihreää siirtymää ei voida tehdä sortamalla sitä rakentavia ihmisiä tai rapauttamalla yhteiskunnan peruspilareita. 

Valitettavasti olemme saaneet lukea mediasta erilaisista työehto- ja työlainsäädännön rikkomuksista myös vihreän siirtymän hanketyömailla. Työehtoihin sisältyvien työtuntien ylityksiä, maksamattomia palkkoja, väärin raportoituja työtunteja ja jopa onnettomuuksiin johtaneita laiminlyöntejä sekä verojen kiertämistä.

Väärinkäytökset ja harmaa talous ovat valitettavasti juurtuneet rakentamisen ja teollisuuden aloille, niin Suomessa kuin muualla maailmassa. Vastuullisuutta edistävien vihreän siirtymän hankkeiden päälle lipuu harmaa pilvi.

Suomi voisi olla vastuullisten investointihankkeiden esimerkkimaa

Tässä meillä on Suomena mahdollisuus erottautua. Suomi voi olla vastuullisesti toteutettujen investointihankkeiden edelläkävijä.

Meillä on osaamista, keinoja ja työkaluja, tahto ja moraali. Meillä on myös maine maailmalla yhtenä luotetuimmista, ei-korruptoituneimmista kansakunnista. Vihreän siirtymän hankkeissa on paikka jatkaa tämän maakuvan rakentamista.

Mikä uhkaa vihreän siirtymän rakennushankkeiden vastuullisuutta?

Jotta voidaan kitkeä ongelmaa, on ymmärrettävä syyt. Miksi lakeja kierretään ja miksi valvonta ei pure?

Oman kokemukseni perusteella syyt vaihtelevat välinpitämättömyydestä tietämättömyyteen ja lainsäädännön monimutkaisuudesta kustannuspaineisiin. Moni haluaa toimia oikein, mutta se ei ole helppoa kompleksisessa sääntöviidakossa. Osa rikkomuksista on tahallisia, osa tahattomia – mutta yhtä kaikki jokainen niistä on liikaa.

Kustannuspaine ja markkinadynamiikka ovat luoneet epätasapainon, jossa etenkin työmaiden syvissä alihankintaketjuissa paine laskea kustannuksia alkaa uhata työntekijöiden palkkoja. Vallitsevassa työmarkkinatilanteessa tekijöitä on vapaana, jolloin palkat painetaan alas – sekä työtä etsivien että sitä tilaavien taholta. Tämä on omiaan erilaisille väärinkäytöksille, jotka liittyvät palkkojen maksuun, työtuntien määriin ja ylitöiden raportoimiseen. Kun hinnat painetaan tietyn pisteen alle, katetta ei vain voi tehdä laillisin keinoin. Väärinkäytöksistä näemme, että joku kuitenkin lopulta joutuu maksamaan.

Suomen työlainsäädännön monimutkaisuus haastaa työnantajia. Suurilla työmailla on kymmeniä urakoitsijoita ja aliurakoitsijoita ympäri maailmaa. Näen viikoittain läheltä, miten paljon Suomen TES-viidakko vaatii ulkomaalaiselta työnantajalta sinnikkyyttä, avarakatseisuutta ja aitoa halua selvittää, mitä säädökset ovat, sekä halua varmistaa, että niitä noudatetaan. Miksi vaikkapa pitää maksaa lomaltapaluuraha? Mitä tarkoittaa pekkaset? Miten yleissitova työehtosopimus vaikuttaa? Valveutuneimmat Suomeen saapuvat urakoitsijat pyytävät apua välttääkseen väärinkäytökset, mutta moni ei edes oivalla, että sille olisi tarvetta.

Kulttuuriset ja asenteelliset erot näkyvät isojen työmaiden arjessa. Työmaalla toimii urakoitsijoita kymmenistä eri maista ja työntekijöitä on usein jopa yli sataa eri kansallisuutta. Ikävä kyllä joissain maissa on huomattavasti Pohjoismaita tai Suomea yleisempää yrittää tietoisesti kiertää systeemiä – olitpa sitten työnantaja tai työntekijä. Vastuullisuus ei ulotu välttämättä omaan arvomaailmaan. Elina Santalahti kirjoittaa myös siitä, miten epäkohtiin puuttuminen tai omien oikeuksien vaatiminen voi olla täysin vieras ajatus työntekijälle, se ei omassa ajatusmaailmassa vain ole soveliasta.

Valvonnan haasteet – kenen on vastuu? Tilaajavastuulaki velvoittaa sopimuskumppaneiden tarkistamiseen, mutta jopa viisiportainen aliurakointiketju on tässä haavoittuva. Ei tarvita kuin yksi poikkeama tai väärinkäytös raportointi- tai valvontaketjussa, ja ongelmat alkavat kyteä. Onko kaikilla taito ja halu tehdä läpikotaiset tarkastukset? Oman kokemukseni perusteella vastuuttaisin pääurakoitsijaa nykyistä aktiivisemmin valvomaan ja ennaltaehkäisemään rikkomuksia. Keinoja on, ja tahtoakin, mutta asiaa pitää alkaa hoitaa järjestelmällisesti.

Työntekijöiden oikeudet ja velvollisuudet vaihtelevat maakohtaisesti. Yhtä lailla kuin työnantajien, myös työntekijöiden tulisi tuntea oikeutensa ja velvollisuutensa. Kotimaastaan lähetettyinä työntekijöinä monikaan ei ota tarpeeksi selvää siitä, mitä Suomessa työskentely omalla kohdalla tarkoittaa. Osa velvollisuuksista jää täyttämättä, mutta yhtä lailla osa oikeuksista jää perimättä – maaperä väärinkäytöksille on kylvetty.

Päätetään yhdessä, että vastuullisuudesta ei tingitä

Syitä on monia, ja faktoja on katsottava silmiin: nykyinen malli ei toimi.

Ihmisten riistäminen tai väärinkäytökset lainsäädäntöä kohtaan eivät ole oikein. Paljastuvien väärinkäytösten iso määrä indikoi, että tutkan alla poikkeamia jää huomaamatta.

Kysymys kuuluukin: mitä pitäisi tehdä? Kiristetäänkö säätelyä? Jatketaanko ja toivotaan parasta?

Suomella olisi tässä paikka tehdä moraalinen päätös: haluamme olla vastuullisin rakentamisen ja teollisuuden maa. Entä jos me suomalaiset toimijat nostaisimme itse asenteemme sille tasolle, joka Suomesta yhä mielikuvana maailmalla elää.

Vastuullisuus voisi olla Suomen erottautumistekijä globaalissa kilpailussa vihreän siirtymän hankkeiden sijoituspaikoista.

Kuten sanonta kuuluu: jos on tahtoa, on keinoja.

Ehdotan, että me suomalaiset otamme kunnia-asiaksemme rakentaa vihreää tulevaisuutta vastuullisin keinoin. Tämän päätöksen jälkeen keinot sen toteuttamiseksi kyllä löytyvät, ja seuraukset ovat varmasti meille edulliset kansainvälisessä kilpailussa.

Nostetaan asioita kohtaamisissa, yhteisissä foorumeissa, ja haastetaan toisiamme tekemään paremmin.

Hoidetaan asiat tinkimättömästi ja reilusti ja vaaditaan sitä jokaiselta kumppanilta ja aliurakoitsijalta. Tutustutaan omalle toiminnalle kriittisiin sudenkuoppiin ja epäkohtiin ja selvitetään ne. Otetaan käyttöön jo olemassa olevat auditoinnin ja valvonnan keinot, vaikka niitä ei laissa edellytettäisi. Ei vain noudateta säädöksiä, vaan ylitetään minimit reilusti, ilman tulkinnanvaraa.

Tehdään vähän enemmän, vähän paremmin.

Kirjoittaja Juho Nojonen toimii Baronalla teollisuuden ja rakentamisen liiketoiminnasta vastaavana johtajana. Barona on mukana teollisten investointihankkeiden henkilöstökumppanina Suomessa ja Ruotsissa.