Kansainväliset osaajat vihreän siirtymän selkärankana – mutta ketä se hyödyttää?

Suomi rakentaa. Akkutehtaita, datakeskuksia, uusiutuvan energian infrastruktuuria. Vihreä siirtymä on käynnissä oleva rakennusprojekti, joka ulottuu Kemistä Kouvolaan, Kajaanista Loviisaan.

Olen käynyt viime aikoina paljon keskusteluja sekä asiakkaidemme että viranomaisten kanssa siitä, miten kansainvälinen rekrytointi käytännössä toimii – ja missä se tökkii. Kuvio on sekä selkeä että hämmentävä: kysynnässä on kasvua, myynneissä on kasvua, mutta samaan aikaan lupaprosessit hidastuvat ja byrokratia lisääntyy. Juuri silloin, kun tarvitaan eniten liikettä, jarru on tiukimmillaan.

Mistä osaajia tarvitaan?

Vihreän siirtymän hankkeiden osaamistarve on laaja. Se ulottuu käytön operaattoreista kiinteistötekniikkaan, sähköosaamisesta mekaaniseen kunnossapitoon aina vuosihuoltoihin asti. Datakeskukset, akkukemikaalitehtaat ja uusiutuvan energian hankkeet vaativat hyvin erilaisia ammattilaisia ja ne sijaitsevat usein alueilla, joissa paikallinen tarjonta ei yksinkertaisesti riitä.

Miksi paikallinen tarjonta ei riitä? Osin siksi, että osaaminen ei satu olemaan sillä paikkakunnalla. Mutta osin myös siksi, ettei ihminen yksinkertaisesti muuta. Baronan oman työelämätutkimuksen mukaan vain 17 % suomalaisista on valmis muuttamaan toiselle paikkakunnalle työn perässä, ja tämä luku on pysynyt lähes muuttumattomana jo neljän vuoden ajan. Tuo joukko on pieni, ja siitäkin vain murto-osa sopii juuri tietyn hankkeen tarpeeseen, juuri siihen ajankohtaan, juuri siihen vuorotyörytmiin.

Tämän tilanteen asiakkaamme kohtaavat päivittäin.

EK on arvioinut, että Suomeen tarvitaan vähintään 45 000 työperäistä nettomaahanmuuttajaa vuodessa, jotta työmarkkinat pysyvät kunnossa. Vuoteen 2030 mennessä työikäisiä on noin 130 000 vähemmän kuin nyt. Ratkaisuja on tehtävä nyt ja nopeasti.

Saatavuusharkinta on ongelma, jota ei kukaan ääneen myönnä

Meillä on Suomessa järjestelmä, jota kutsutaan saatavuusharkinnaksi. Se tarkoittaa, että EU:n ulkopuolelta tulevan työntekijän työlupa edellyttää osoitusta siitä, ettei vastaavaa osaamista löydy EU-alueelta. Periaate on ymmärrettävä, mutta sen toteutus on ongelma.

Migri käyttää lupaharkinnassa apunaan työvoimabarometria, joka alun perin laadittiin ihan muuhun tarkoitukseen – yleisen kohtaanto-ongelman selvittelyyn. Se ei ole tehty yksittäisten ammattiryhmien alueelliseen arviointiin. Silti se on nyt viranomaisen työkalu, jolla päätetään, saako viimeistelyyn erikoistunut puuseppä luvan tulla töihin Lappiin.

Käytännössä tilanne näyttää tältä: Oikeaa osaajaa ei löydy, vaikka asiakas, paikalliset työvoimaviranomaiset ja me olemme etsineet osaajaa kymmenien kilometrien säteeltä. Silti barometri näyttää, että jossain päin Suomea on jonkinlaista rakennusalan työvoimaa vapaana, joten lupa evätään.

Järjestelmä tekee virheen olettaessaan, että ihminen liikkuu työn perässä. Asuntolaina, lasten koulu, puolison työ ja yhteisö sitovat ihmisen paikalleen. Se on täysin ymmärrettävää, mutta se tarkoittaa, ettei paikallinen tarjonta ratkaise valtakunnallista kysyntää.

Tämä ei palvele sen paremmin asiakasta, työtöntä kuin Suomea.

Filippiiniläiset kiittävät esihenkilöään – suomalainen ei tiedä mitä tehdä

Kun kansainvälinen rekrytointi onnistuu, se oikeasti onnistuu. Asiakkaidemme kokemukset esimerkiksi filippiiniläisistä ammattilaisista ovat olleet poikkeuksetta hyviä. He sopeutuvat, sitoutuvat ja juurtuvatkin.

On yksi seikka, joka suomalaisia esihenkilöitä hämmästyttää eniten: filippiiniläinen työntekijä tulee päivän päätteeksi kiittämään esihenkilöään siitä, että töitä oli. Meillä ei tähän olla totuttu. Juuri tässä piilee se, mistä vastuullisessa kansainvälisessä rekrytoinnissa on kyse. Ihminen arvostaa saamaansa mahdollisuutta, koska hänelle on kerrottu rehellisesti, millaista Suomessa on.

Ennen lähtöä käydään läpi paljon käytännön asioita kuten suomalainen ilmasto, sopiva vaatetus, suomalainen työkulttuuri, uskontoon liittyvät käytännöt ja ruokavaliot. Vastaanotto alkaa siis jo ennen kuin kone laskeutuu Helsinki-Vantaalle.

Me emme ole ulkomaisen työvoiman välittäjäyritys

Haluan sanoa tämän suoraan, koska se menee helposti sekaisin: Barona ei ole olemassa siksi, että toisimme työvoimaa Suomeen ulkomailta. Me olemme olemassa siksi, että Suomessa toimivat yritykset kasvaisivat ja että oikeanlainen osaaminen olisi oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Käytännössä se tarkoittaa, että etsimme aina ensin läheltä. Ensin paikallisesti, sitten kansallisesti, sitten EU-alueelta. Kansainvälinen rekrytointi toiselta puolelta maapalloa tulee kuvaan vasta sitten, kun kaikki muut keinot on käyty läpi. Se ei ole ensimmäinen vaihtoehto vaan ratkaisu silloin, kun muita ei enää ole.

Tästä syystä en myöskään pidä kansainvälistä rekrytointia uhkana kotimaiselle työvoimalle. Jos osaaja löytyy läheltä, loistavaa – se on aina ensisijainen ratkaisu. Mutta jos hanketta ei saada liikkeelle ilman ulkomaista osaamista, niin se on se todellisuus, johon pitää vastata. Ja siihen vastaamisesta hyötyy koko Suomi, kun hanke etenee ja verot kertyvät, eläkkeet rahoittuvat.

Vastuullisuus on tapa toimia

Kansainväliseen rekrytointiin liittyy myös vaikea asia, josta kannattaa puhua ääneen. Alalla on toimijoita, jotka käyttävät haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä hyväkseen. Pimeitä maksuja, työsopimuksia kierretään, ihmisiä pidetään työsuhteessa laittomasti ja samalla sidottuina työpaikkaan. Tämä on yksiselitteisesti väärin.

Me emme toimi niin, emmekä hyväksy sitä asiakkailtamme. Kansainvälinen osaaja saa saman palkan kuin suomalainen kollegansa vastaavassa tehtävässä. TES:n mukaan, ilman poikkeuksia. Se on se ainoa kestävä tapa rakentaa luotettavaa kansainvälistä rekrytointia.

Ja se on myös Suomen kilpailuvaltti. Suomalainen työ on turvallista, palkitsevaa ja reilua. Kun filippiiniläinen ammattilainen kuulee, että suomalainen TES pitää sisällään ylityökorvaukset, lomat, sairauspäivät ja työterveyshuollon, hänen on vaikea uskoa sitä. Kun hän sitten näkee sen käytännössä, hän kertoo siitä kotiin. Tästä syntyy maine, josta hyödymme kaikki.

Yhteiskunta hyötyy, kunhan järjestelmä toimii

EK esittää vaalikaudelle muun muassa saatavuusharkinnan poistamista ja työlupahakemusten kuukauden käsittelyaikatakuuta. Molemmat ovat oikeita suuntia. Nyt käsittelyajat venyvät pahimmillaan kuukausista yli puoleen vuoteen, ja asiakkaalle se tarkoittaa sitä, että hanke jää odottamaan papereiden hyväksyntää.

Suomi käy pian vaaleja. Maahanmuutosta puhutaan paljon, ja usein enemmän tunteella kuin tiedolla. On tärkeää erottaa toisistaan humanitaarinen maahanmuutto ja työperäinen maahanmuutto. Jälkimmäisestä tutkimusnäyttö on selkeä: kokoaikatyötä tekevä maahanmuuttaja maksaa enemmän veroja kuin synnyttää tulonsiirtojen tarvetta. Hän rakentaa tätä maata.

Meidän asiakkaamme eivät odota poliittista lupaa rekrytoida kansainvälisesti. He tekevät sen, koska se on ainoa keino saada hanke liikkeelle. Vihreän siirtymän selkäranka rakentuu osin ulkomailta tulevien ammattilaisten käsillä.

Teemmekö sen vastuullisesti ja suunnitelmallisesti vai annammeko järjestelmän pakottaa meidät tekemään sen huonosti?

Me olemme valinneet vastuullisuuden. Yksi hyvä työ kerrallaan.

---

Kirjoittaja Juho-Pekka Nojonen toimii Baronalla teollisuuden ja rakentamisen liiketoiminnasta vastaavana johtajana. Barona on mukana teollisten investointihankkeiden henkilöstökumppanina Suomessa ja Ruotsissa.