Harmaa talous maksaa meille kaikille — myös alan tulevaisuuden 

Kun harmaasta taloudesta puhutaan, keskustelu jää helposti yleiselle tasolle: nähdään vain tilastoja, ilmiöitä ja otsikoita. Harmaa talous ei ole minulle vain rivi tilastossa. Se on alipalkattu työntekijä, hävitty urakka ja nuori, joka ei koskaan hae rakennusalalle. Todellisuudessa lasku on siis tilastoja isompi asia ja kustannuksen maksamme me kaikki – yksi kerrallaan. Se maksaa tekijöille, yrityksille ja koko yhteiskunnalle sekä alan maineelle. 

Lasku kiertää tekijästä yhteiskuntaan 

Näen, että ensimmäisenä kärsii yksittäinen työntekijä. Työsuojeluhallinnon tuoreen valvontaraportin mukaan alipalkkausta havaittiin 57 prosentissa rakennusalan tarkastuksista vuonna 2025 – selvästi enemmän kuin riskitoimialoilla keskimäärin. Samalla työsuhteita naamioidaan yhä useammin kevytyrittäjyydeksi tai toimeksiantosuhteiksi, joskus niin, ettei työntekijä itsekään täysin ymmärrä jäävänsä työlainsäädännön suojan ulkopuolelle. Seuraus on aina sama: palkkataso painuu alas, vaikka työehtosopimukset olisivat voimassa. 

Harmaa talous ei rankaise vain työntekijöitä – se rankaisee myös rehellisiä yrityksiä. Kun hintataso poljetaan alas epärehellisin keinoin, rehellinen toimija ei pysty kilpailemaan samoilla hinnoilla ilman että kate katoaa. Ja ilman katetta ei voi palkata osaajia, kehittää liiketoimintaa eikä maksaa sitä palkkaa, jonka hyvä työ ansaitsee. 

Ongelma korostuu, koska rakentaminen on vahvasti projektiluonteista liiketoimintaa. Usein ei ole jatkuvaa tuotantoa, joka takaisi tasaisen kassavirran – jokainen projekti pitää resursoida erikseen: työkalut, työntekijät, osaaminen. Jos katetta ei jää, seuraavan projektin väliin jäävä tauko voi olla yritykselle kohtalokas. 

Tämä näkyy myös tilastoissa. Verohallinnon ja Rakennusteollisuus RT Ry:n lokakuussa 2025 julkaiseman selvityksen mukaan rakennusala kirjasi vuosina 2022–2023 lähes tuhat konkurssia – 946 kappaletta, 23 prosenttia kaikista konkursseista, vaikka alan osuus vertailuaineistosta oli vain 14 prosenttia. Alkuvuosi 2025 oli ennätyksellinen: konkurssihakemuksia jätettiin tammi–maaliskuussa 57 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin – eniten koko vuosikymmenellä – ja rakennusala oli yksi pahiten kärsineistä toimialoista. Rakennusteollisuus RT Ry:n mukaan jopa 90 prosenttia rakennusalan harmaan talouden tapauksista löytyy yrityksistä, joiden liikevaihto on enintään miljoona euroa. Kyse ei siis ole muutamasta suuresta väärinkäyttäjästä, vaan ongelma kulkee pitkin koko alihankintaketjua. 

Kun palkkaa jää maksamatta tai raha valuu harmaan talouden kautta ulos taloudesta, se näkyy suoraan ostovoimassa ja ihmisten hyvinvoinnissa, ei vain yksittäisellä työmaalla. Rakennusala ei nimittäin ole pieni toimiala: Rakennusteollisuus RT Ry:n mukaan se vastaa noin 15 prosentista Suomen bruttokansantuotteesta ja työllistää suoraan noin 250 000 ihmistä ja välillisesti selvästi yli puoli miljoonaa. Karkeasti joka viides työssäkäyvä suomalainen saa toimeentulonsa rakentamisesta tai siihen liittyvistä palveluista. Kun tästä koneistosta vuotaa harmaan talouden kautta rahaa, vaikutukset näkyvät koko kansantaloudessa. 

Suurin hinta on maine – ja se karkottaa nuoret 

Silti uskon, että suurin isku ei osu tilinpäätökseen vaan alan maineeseen. Viimeiset 3–4 vuotta julkisuudessa on puhuttu lähinnä konkursseista ja harmaan talouden aiheuttamasta haitasta työntekijöille sekä alan heikosta työllisyystilanteesta. Tämä luo negatiivista mielikuvaa koko alasta ja sen työllistämismahdollisuuksista, joka on mielestäni väärä. Jos rakentaminen nähdään alana, jossa ruokitaan harmaata taloutta ja rikollisuutta, jossa työturvallisuusriskit ovat korkealla ja työ on fyysisesti raskasta huonoissa olosuhteissa, niin silloin koko toimiala häviää kilpailussa osaajista. 

Todellisuus on meidän näkökulmastamme Barona Rakennuksessa kuitenkin toista: pystyisimme työllistämään vastuullisesti TES:in mukaisilla palkoilla ja työehdoilla jatkuvasti enemmän ihmisiä, jos tekijöitä vain löytyisi. Tekoälybuumi saa monet nuoret pohtimaan, kestääkö oma osaaminen tulevaisuudessa – ja käden taidot alkavat näyttäytyä entistä turvallisemmalta valinnalta kuin moni tietotyön muoto. Sähköasentajana, LVI-asentajana tai osaavana rakennustyöntekijänä voi kehittyä ympäristössä, jossa on tekemisen meininkiä ja jatkuvuutta riippumatta siitä, miten teknologia kehittyy.

Yksi konkreettinen tapa lisätä alan vetovoimaa nuorten ja alanvaihtajien silmissä olisi tarjota vastuullisten toimijoiden kautta nykyistä enemmän työharjoittelu- ja kesätyömahdollisuuksia. Kun ihminen pääsee oikeasti tutustumaan käytännön työhön rakennustyömaalla – ei vain kuulemaan siitä – hän näkee, millaista ammattitaitoa ja tekemisen meininkiä alalla parhaimmillaan on. Se madaltaa kynnystä valita rakennusala uraksi paljon tehokkaammin kuin mikään yksittäinen viestintäkampanja.

Kumppanuus voittaa säännöt, joita voi kiertää 

Kun pohditaan mikä voisi myös auttaa muuttamaan alan suuntaan, en näe ratkaisua pelkästään sääntelyssä ja valvonnassa. Tilaajavastuuasiat ovat jo aika hyvällä mallilla, mutta kiertoteitä löytyy silti aina. Se johtuu yleensä siitä, että projekteja ei suunnitella tarpeeksi ajoissa ja resursointi tehdään viime hetken kiireessä mikä yleensä johtaa siihen, että myös hyvät käytänteet kärsivät. Olisi tärkeää, että kaikki alan toimijat sitoutusivat vastuullisiin käytänteisiin ja toimintatapoihin aivan alusta saakka.  

Hyvä esimerkki vastuullisesti toimintatavasta on Hoasin kehittämä Tiedostava työmaa -malli, jossa opiskelija-asuntosäätiö on ottanut käyttöön yhteiset pelisäännöt kaikilla työmaillaan: säännölliset työntekijäkyselyt, matalan kynnyksen ilmoituskanava epäkohdista ja avoimesti näkyvät tulokset koko ketjulle. Kun tilaaja ottaa näin aktiivisen roolin ja tekee työolot näkyväksi jo urakan alusta lähtien, myös pääurakoitsijan ja aliurakoitsijoiden on vaikeampi katsoa harmaata taloutta läpi sormien. Malli on laajentunut vuodessa yhdestä työmaasta kymmeneen – osoitus siitä, että tällainen toimintatapa on monistettavissa.

Suunta on kiinni meistä kaikista 

Harmaa talous ei katoa yhdellä päätöksellä, mutta suunta voi kääntyä, kun jokainen ketjun osa – tilaaja, pääurakoitsija, aliurakoitsija ja työntekijä – haluaa rakentaa samaa asiaa. Kun toimimme oikein, rakennusalasta tulee se, mitä se parhaimmillaan jo tänään on: äärimmäisen palkitseva ala, johon nuoret hakeutuvat rohkeasti. Se on paitsi reilumpi tapa tehdä työtä, myös tehokkain keinomme ratkaista osaajapula ja varmistaa, että rakennusalalla riittää tulevaisuudessakin tekijöitä.

Aloita kumppanin valinnasta. Tutustu Baronan vastuullisuustyöhön → 

Kirjoittaja Rami Collin toimii toimialajohtajana Barona Rakennuksella, jossa hän vastaa henkilöstö- ja rakentamispalveluista.