Kuljetatko ilmaa? PPWR pakottaa verkkokauppiaat katsomaan pakkauksensa uusiksi
Vähemmän pakkausjätettä, parempi kierrätettävyys, enemmän uudelleenkäyttöä. Tavoiteltavia vaikutuksia ympäristön kannalta – siitä voimme kaikki olla samaa mieltä.
Euroopan Unionin uusi pakkaus- ja pakkausjäteasetus, tuttavallisemmin PPWR (Packaging and Packaging Waste Regulation), astui pääosin sovellettavaksi 12.8.2026. Se pyrkii puuttumaan koko pakkausten elinkaareen: pakkausten suunnitteluun, materiaaleihin, kierrätettävyyteen, uudelleenkäyttöön ja pakkausjätteen syntymiseen.
Käytännössä PPWR ei verkkokauppiaiden ja logistiikan näkökulmasta ole kuitenkaan pelkästään ympäristösääntelyä vaan merkittävä muutos prosesseihin.
PPWR vaikuttaa siihen, miten tuotteita pakataan, miten niitä käsitellään varastossa, millaista dataa pakkauksista pitää hallita ja millaisia velvoitteita kansainvälistä verkkokauppaa harjoittaville yrityksille syntyy.
Onko PPWR yrityksille uusi hallinnollinen taakka vai voisiko siitä tulla peräti kilpailuetu?
Pakkaamisesta tulee entistä dataohjatumpaa – hoitaako sen yritys vai logistiikkakumppani?
Euroopassa syntyy valtava määrä pakkausjätettä. Verkkokaupan kasvu on osaltaan lisännyt kuljetuspakkausten määrää. Lisäksi aivan liian usein tuotteita kuljetetaan laatikoissa, joissa on paljon enemmän ilmaa kuin tuotetta.
Yksi säädöksen konkreettisimmista tavoitteista liittyy pakkauksen tyhjään tilaan. Vuoden 2030 alusta alkaen ryhmä-, kuljetus- ja verkkokauppapakkauksissa tyhjän tilan osuus saa olla enintään 50 prosenttia. Yleinen minimivelvoite on voimassa jo elokuusta 2026 eli asia pitäisi olla pakkaamon pöydillä jo tänään.
Miksi tähän asti on ollut kannattavaa kuljettaa ilmaa?
Onko PPWR yrityksille uusi hallinnollinen taakka vai voisiko siitä tulla peräti kilpailuetu?
Perinteisesti verkkokaupan pakkaaminen on voinut olla hyvin yksinkertainen prosessi: tuote kerätään, laitetaan sopivan kokoiseen laatikkoon ja lähetetään asiakkaalle. Nopea ja vaivaton prosessi, jossa säästytään tilan ja pakkausmäärän optimoinnilta ja seurannalta.
Mutta tulevaisuudessa pakkaaminen on yhä enemmän optimointikysymys.
- Mikä on oikea pakkauskoko?
- Mitä materiaalia käytetään?
- Kuinka paljon tyhjää tilaa syntyy?
- Ja ennen kaikkea: pystytäänkö tämä kaikki osoittamaan datalla?
Tämä tuo uusia vaatimuksia yrityksen omalle logistiikkatoiminnolle tai logistiikkakumppanille. Jos kumppani vastaa asiakkaan varastoinnista ja toimitusprosessista, pakkaaminen on usein olennainen osa kokonaisuutta. Silloin PPWR-vaatimukset eivät jää asiakkaan vastuulle jonnekin ”hallinnon puolelle”, vaan ne tulevat konkreettisesti osaksi päivittäistä logistiikkaa. Yrityksen vastuulle jää vaatia logistiikkakumppanilta standardien mukaista toimintaa ja raportointia, logistiikkakumppani huolehtii optimoinnista ja uuden prosessin mukaisesta tekemisestä.
Kansainväliselle verkkokaupalle tässä on myös varjopuolensa
Tässä kohtaa PPWR ansaitsee myös hieman kritiikkiä.
Asetuksen tavoitteena on EU-laajuinen harmonisointi, mutta yrityksen näkökulmasta maailma ei ole aivan näin yksinkertainen. PPWR:n mukaan tuottajan on nimittäin rekisteröidyttävä kunkin jäsenvaltion rekisteriin, jossa se ensimmäisen kerran saattaa pakkauksia markkinoille. Yhtenäistä, koko EU:n kattavaa keskusrekisteriä ole tulossa ennen vuotta 2029. EU:n ulkopuolelta suoraan kuluttajille myyvälle yritykselle voi lisäksi syntyä velvollisuus nimetä valtuutettu edustaja kohdemaassa.
Kansainvälisesti toimivalle verkkokaupalle tämä lisää monimutkaisuutta, kun velvoitteiden täyttäminen voi muodostua hallinnollisesti hyvinkin raskaaksi.
Käytännössä useille EU-markkinoille myyvän suomalaisen verkkokaupan on selvitettävä velvoitteensa erikseen jokaisessa kohdemaassa: rekisteröityminen, pakkausdatan raportointi, tuottajavastuumaksut ja tarvittaessa paikallisen edustajan nimeäminen. Tätä kutsutaan tuottajavastuuksi (EPR, Extended Producer Responsibility), joka on kansallinen järjestelmä. PPWR rakentuu sen päälle, maakohtaisesti.
Hyvä sääntely uhkaa kääntyä itseään vastaan. Pienille ja keskisuurille verkkokaupoille tämä voi olla jopa syy luopua kansainvälisestä kaupasta.
Riskit eivät ole vain hallinnollisia, vaan myös taloudellisia: kansallinen valvonta ja seuraamukset vaihtelevat maasta toiseen, ja joissain jäsenmaissa puutteellisesta rekisteröinnistä voi seurata suoraan myyntikielto kyseisessä maassa. Lisäksi verkkokauppa-alustat, kuten Amazon ja Zalando, on velvoitettu digipalvelusäädöksen (DSA) nojalla tarkistamaan myyjien pakkausrekisteröinnit ennen tuotteiden listaamista. Sääntely valvoo siis itseään myös markkinapaikkojen kautta.
Pienemmille toimijoille tämä voi olla suorastaan kynnyskysymys. Mikro- ja yksinyrittäjät ry varoitti elokuussa 2026, että jo yksittäisen paketin lähettäminen toiseen EU-maahan voi tuoda yrittäjälle kohtuuttomia maakohtaisia velvollisuuksia ja että pahimmillaan tuhannet suomalaiset yksin- ja mikroyrittäjät voivat lopettaa ulkomaanmyynnin kokonaan. Samaa huolta on nostanut esiin myös Taloustaito.fi, jonka mukaan yhden hengen käsityöyritykselle, erikoiskauppiaalle tai pienelle verkkokaupalle rekisteröinti- ja raportointikustannukset voivat ylittää koko kohdemaasta saatavan myynnin.
Kuinka paljon EU:n yhteinen sääntely todella yksinkertaistaa yritysten toimintaa, jos velvoitteiden hallinnointi tapahtuu edelleen merkittäviltä osin kansallisten rekisterien ja käytäntöjen kautta?
Tässä kohtaa hyvä sääntely uhkaa kääntyä itseään vastaan. Pienille ja keskisuurille verkkokaupoille tämä voi olla jopa syy luopua kansainvälisestä kaupasta.
Katoaako PPWR:n hyöty, kun harmonisointi jäi puolitiehen?
En ajattele, että PPWR:n tavoitteita pitäisi kyseenalaistaa. Päinvastoin. Pakkausjätteen vähentämisen ja materiaalien tehokkaamman käytön pitäisi olla myös liiketoiminnan tavoitteita ja tuoda kilpailuetua.
Haaste syntyy silloin, jos ympäristötavoitteiden saavuttaminen edellyttää yrityksiltä kohtuuttoman monimutkaista hallinnollista rakennetta. EU:n oma asetuskin tunnistaa tämän: siinä todetaan, että rekisteröintivaatimuksia pitäisi harmonisoida mahdollisimman pitkälle.
Suunta on mielestäni oikea. Seuraava askel voisi olla vielä kunnianhimoisempi: aidosti toimiva eurooppalainen digitaalinen malli, jossa yritys voisi hallita pakkausvastuuseen liittyviä velvoitteitaan mahdollisimman keskitetysti.
Uudet PPWR-säädökset voivat kirittää tehokkaampaan logistiikkaketjuun
Yksi verkkokaupan tulevaisuuden kehityskuluista voi syntyä PPWR:n edellyttämänä: kun sääntely monimutkaistuu, yritykset tarvitsevat kumppaneita, jotka osaavat tehdä monimutkaisesta asiasta yksinkertaisen – tehokkaasti.
Logistiikkakumppanin näkökulmasta PPWR voi tarkoittaa esimerkiksi:
- pakkausmateriaalien ja pakkauskokojen optimointia
- automaattista pakkaamista ja oikean pakkauskoon valintaa
- pakkausmateriaalien ja pakkausmäärien datan hallintaa
- asiakkaan tukemista PPWR-vaatimusten toteuttamisessa
- kansainvälisen verkkokaupan logistiikan kokonaisuuden hallintaa
Asiakas ei enää välttämättä tarvitse kumppania, joka ainoastaan varastoi tuotteet ja lähettää tilaukset. Hän tarvitsee kumppanin, joka auttaa rakentamaan tehokkaan, skaalautuvan ja sääntelyn mukaisen toimitusketjun.
Tässä piilee PPWR:n suurin mahdollisuus. Sen voi nähdä pelkkänä compliance-hankkeena, ”miten täytämme uuden asetuksen vaatimukset”, tai liiketoiminnan kehittämisen hankkeena ”miten rakennamme pakkaus- ja toimitusprosessin, joka on samaan aikaan kustannustehokkaampi, ympäristöystävällisempi ja asiakkaalle parempi”.
Pienempi pakkauskoko tehostaa kuljetusta ja varastointia, vähemmän materiaalia laskee kustannuksia, automaatio nostaa työn tehokkuutta, ja kunnossa oleva pakkausdata helpottaa sekä kustannusten että vastuullisuuden hallintaa. Sääntely ei siis olekaan pelkkä kustannus, se voi olla sysäys parempaan logistiikkaan.
Logistiikkakumppanin rooli on tässä muutoksessa keskeinen, ja uskon tämän olevan laajemminkin yksi alan tulevaisuuden kehityssuunnista. Arvo ei synny enää pelkästään siitä, että ulkopuolinen kumppani tekee saman työn hieman tehokkaammin, vaan siitä, että se pystyy yhdistämään ihmiset, teknologian, datan, automaation ja uuden sääntelyn toimivaksi kokonaisuudeksi. Asiakkaan ei tarvitse olla pakkausalan, automaation tai EU-sääntelyn asiantuntija. Hänen pitää voida luottaa siihen, että kumppani auttaa rakentamaan toimivan ratkaisun.
Asiakas ei enää välttämättä tarvitse kumppania, joka ainoastaan varastoi tuotteet ja lähettää tilaukset. Hän tarvitsee kumppanin, joka auttaa rakentamaan tehokkaan, skaalautuvan ja sääntelyn mukaisen toimitusketjun.
Kirjoittaja Janne Bergqvist toimii Baronalla logistiikan liiketoiminnasta vastaavana johtajana. Baronan ratkaisuihin kuuluu logistiikan henkilöstöratkaisut, 3PL ja varastopalvelut sekä sisälogistiikan ulkoistukset.