Miten ulkomainen yritys oppii suomalaiset pelisäännöt?
Suomeen rakennetaan nyt datakeskuksia ja muita suurhankkeita, joissa on mukana yhä enemmän ulkomaisia yrityksiä. Moni niistä yllättyy siitä, kuinka monikerroksinen suomalainen työelämän sääntely on. Työaika ja palkanmaksu ovat kohtia, joissa virhe tulee kalliiksi ja työnantajamaine saattaa olla vaakalaudalla – ja joskus virheestä voi joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen jopa työnantajan edustaja henkilökohtaisesti.
Työehtosopimus voi sitoa, vaikka yritys ei kuulu mihinkään liittoon
Ensimmäinen yllätys ulkomaiselle yritykselle on usein joidenkin suomalaisten työehtosopimusten yleissitovuus. Suomessa työnantaja voi tulla sidotuksi yleissitovaan työehtosopimukseen, vaikka se ei kuulu yhteenkään työnantajaliittoon. Jos alalla on yleissitovaksi vahvistettu työehtosopimus, sitä on noudatettava automaattisesti. Yleissitovien työehtosopimusten luettelo löytyy Finlexistä. Myös työnantajayrityksen pääasiallinen toimiala voi vaikuttaa siihen, mitä työehtosopimusta sovelletaan.
Monessa maassa työehtosopimus sitoo vain liittoon kuuluvaa yritystä tai sitä, joka on itse sopinut yrityskohtaisesta sopimuksesta. Yleissitovuus ei ole EU:ssa ainutlaatuista, mutta kaikkialla vastaavaa sääntöä ei ole. Eurofoundin mukaan esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa lakisääteistä mekanismia työehtosopimusten laajentamiseksi koko alalle ei ole lainkaan. Suomi taas kuuluu maihin, joissa sopimuksia todella laajennetaan koko alalle.
Vaikutus näkyy luvuissa. Työ- ja elinkeinoministeriön selvityksen mukaan työehtosopimusten piirissä oli vuonna 2021 88,8 prosenttia suomalaisista palkansaajista. Yksityisellä sektorilla järjestäytyneiden työnantajien kautta katettiin 64 prosenttia palkansaajista, mutta yleissitovuuden ansiosta luku nousi 83,9 prosenttiin. Ulkomaisen yrityksen on siis lähes aina selvitettävä, mikä työehtosopimus sen työhön soveltuu.
Lakia lukemalla ei vielä pääse pitkälle
Toinen yllätys on sääntelyn kerroksellisuus. Työsuhteen ehdot määräytyvät usean lähteen perusteella. Niitä ovat esimerkiksi:
- lainsäädäntö
- työehtosopimukset
- työsopimukset
- paikalliset sopimukset
- työnantajan direktio-oikeus.
Olennaista on ymmärtää näiden lähteiden keskinäinen hierarkia ja tunnistaa, mistä kaikista lähteistä löytyy työnantajaa velvoittavia sääntöjä. Pakottavasta lainsäädännöstä ei voi poiketa työntekijän vahingoksi edes hänen suostumuksellaan. Suomalainen työlainsäädäntö on lisäksi paikoin kirjoitettu vaikeaselkoisesti, joten pelkkä lain lukeminen ei kerro ulkomaiselle työnantajalle, mistä työpaikalla saa sopia toisin ja mistä ei. Juuri datakeskushankkeissa ja muissa suurhankkeissa voi olla tarve selvittää esimerkiksi paikalliseen sopimiseen perustuvia työaikajoustojen mahdollisuuksia.
Kenen kanssa työajasta saa sopia?
Monessa maassa työaikajoustoista sovitaan suoraan työntekijän kanssa. Suomessa osasta voi sopia näin, esimerkiksi liukuvasta työajasta. Liukuva työaika ei kuitenkaan sovi kaikkeen työhön, ja esimerkiksi rakennusprojekteissa sovelletaan useimmiten keskimääräistä säännöllistä työaikaa tai työaikapankkijärjestelyjä. Monet joustomahdollisuudet perustuvat lakiin tai työehtosopimukseen, ja niissä sopijaosapuoli on joku muu kuin yksittäinen työntekijä. Työaikajärjestelyt voivat olla myös kollektiivisia ja koskea koko työntekijäryhmää, jolloin ne on voitu solmia henkilöstön edustajan ja työnantajan välillä. Oikeat sopijaosapuolet tulee aina tarkistaa siitä lähteestä, joka mahdollistaa asiasta sopimisen toisin.
Hyvä esimerkki on teknologiateollisuuden työehtosopimuksen mukainen työaikapankki. Siitä sovitaan paikallisesti pääluottamusmiehen kanssa. Jos pääluottamusmiestä ei ole, sopijana voi olla paikallisen sopimisen työryhmä, joka neuvottelee kollektiivisen raamisopimuksen. Yksittäiset työntekijät tulevat sopimuksen piiriin vasta sen jälkeen. Aihe on ajankohtainen datakeskushankkeissa, joiden asennusvaiheessa sovelletaan usein juuri teknologiateollisuuden työehtosopimusta.
Työnantajalta vaaditaan siis oikeudellisten lähteiden lukutaitoa ja melko vahvaa osaamista paikallisten sopimusten tekemisessä, jos se haluaa hyödyntää esimerkiksi työaikajoustoja. On tiedettävä, kenellä on mandaatti sopia mistäkin asiasta – ja varmistettava, ettei sopimus vahingossa ole ristiriidassa pakottavan lain kanssa. Kirjallinen muoto on paikallisessa sopimisessa käytännössä välttämätön.
Myös järjestäytymätön työnantaja voi sopia paikallisesti yleissitovan työehtosopimuksen perusteella, jos sopimus on solmittu 1.1.2025 jälkeen. Sopimus on tehtävä kirjallisesti ja toimitettava työsuojeluviranomaiselle kuukauden kuluessa. Toimittamatta jättämisestä voidaan määrätä 1 000–10 000 euron laiminlyöntimaksu.
Enimmäistyöaika ja lepoajat suojaavat työntekijää
Ulkomaiselle johtajalle selittäisin asian näin: sekä enimmäistyöajan että lepoaikojen tarkoitus on varmistaa, että työnteko on turvallista eikä kukaan tee liikaa töitä.
Enimmäistyöaika perustuu EU:n työaikadirektiiviin, joten sama maksimiraja koskee kaikkia EU-maita. Säännöllisen työajan ja ylityön yhteismäärä saa olla tasoittumisjakson päättyessä enintään keskimäärin 48 tuntia viikossa. Suomen työaikalaissa (18 §) tarkastelujakso on neljä kuukautta, ja työehtosopimuksella sitä voidaan pidentää. Useissa työehtosopimuksissa on asiaa koskeva ehto, ja tasoittumisjaksoa on pidennetty jopa kuudesta 12 kuukauteen. Itse 48 tunnin enimmäismäärästä ei kuitenkaan voi sopia toisin. Jos joku tekee kuukaudesta toiseen lähes 50-tuntista viikkoa, se on liikaa ja vaarantaa jaksamisen. Varsinkin fyysisesti raskaassa työssä tämä työmäärä on jo huomattava. Jos tunteja on tarve tehdä paljon lyhyen ajanjakson sisällä, työntekijän palautuminen ja lepoaikojen toteutuminen on samalla varmistettava.
Suomalaisessa ja laajemmin pohjoismaisessa työkulttuurissa työn ja vapaa-ajan tasapaino on vahva arvo, ja lepoaikoja todella noudatetaan. Ero on selvä moneen Aasian maahan, mutta myös esimerkiksi Etelä-Eurooppaan.
Jokaisen työnantajan on työaikalain (32 §) mukaan pidettävä työaikakirjanpitoa toteutuneista työajoista. Sen avulla viranomainen näkee, onko lepoajat järjestetty asianmukaisesti, ja samalla voidaan seurata, ettei enimmäistyöaika ylity. Työaikarikkomuksista voi seurata myös työnantajan edustajan henkilökohtainen rikosoikeudellinen vastuu rikoslain 47 luvun 2 §:n työaikasuojelurikoksena. Tapaukset ovat harvinaisia, mutta tämä on monelle ulkomaiselle yritykselle uutta: rikkomuksista ei välttämättä selviä rahalla. Suurinvestointien työmaiden työehdot ovat nyt myös julkisen keskustelun keskiössä, ja esimerkiksi Rakennusliitto vaatii työehtojen valvonnan tiukentamista. Oma arvioni on, että datakeskustyömaat ovat lähivuosina viranomaisten tehostetun valvonnan kohteena.
Vastuu kirjauksista ja korvauksista on työnantajalla
Jos työaikoja ei kirjata oikein, työntekijän palkkaa ei voida maksaa oikein, eikä työaikakirjanpito ole luotettava. Lakisääteisten velvollisuuksien seuraaminen kuuluu työnantajalle, ja se on osa johtamista ja työnjohto-oikeuden käyttöä. Työnantajan tulee siksi opastaa työntekijöitään ja vaatia heitä kirjaamaan työaika oikein ja täsmällisesti työnantajan ohjeiden mukaisesti.
Jos työntekijä jättää ohjeista huolimatta työaikansa kirjaamatta, työnantaja voi puuttua asiaan työnjohdollisin keinoin, esimerkiksi varoituksella. Vastuu oikeasta palkanmaksusta säilyy silti työnantajalla. Puutteellinen työaikakirjanpito näkyy helposti myös palkassa: jos tunnit, ylityöt ja lisät eivät kirjaudu, työntekijälle jää maksamatta hänelle kuuluvia korvauksia.
Valvonta tulee usein liian myöhään
Viranomaiset ohjeistavat, mutta valvonta painottuu tarkastuksiin. Kun tarkastaja tulee käymään, on usein jo myöhäistä. Seurauksena voi olla kehotus korjata tilanne tai uhkasakko.
Siksi näen, että Suomessa ensimmäistä kertaa toimiva ulkomainen työnantaja tarvitsee lähes väistämättä asiantuntijan apua, jos se haluaa tehdä asiat oikein. Tukea voi saada esimerkiksi juridista neuvontaa tarjoavilta palveluntarjoajilta tai kumppaneilta, kuten asianajotoimistoilta. Ne auttavat asiakasyritystä varmistamaan, että lain ja työehtosopimuksen velvoitteet täyttyvät ja että esimerkiksi paikalliset sopimukset tehdään niin, että työnantajayritys voi pätevästi vedota niihin.
Myös työnantajaliittoon järjestäytyminen voi olla hyvä ratkaisu. Liitosta saa tukea juridisiin kysymyksiin, ja sovellettava työehtosopimus on silloin käytännössä oikea, koska se perustuu järjestäytymiseen. Lisäksi yritys pääsee mukaan oman alansa vaikuttamistyöhön.
Näin me varmistamme työajat ja palkat Baronalla
Baronalla työajat kirjataan aina järjestelmään. Joissakin toimeksiannoissa tunnit kirjataan asiakkaan järjestelmään, toisissa meidän omaamme, mutta työaikakirjanpidosta huolehdimme aina itse.
Käytössämme on enimmäistyöajan seurantatyökalu. Se kertoo meille, jos jonkun työaika on ylittämässä sallitun rajan. Seuraamme tilannetta aktiivisesti ja ennakoivasti yhdessä HR:n, palkanlaskennan ja liiketoiminnan kanssa. Tämä on osa arjen prosessejamme.
Kuulumme useisiin työnantajaliittoihin. Niiltä saamme tarvittaessa neuvoja esimerkiksi työehtosopimusten tulkintaan. Osallistumme myös liittojen välisiin työryhmiin, kuten Rakennusteollisuus RT:n ja Rakennusliiton yhteiseen työryhmään, joka käsittelee vuokratyövoiman käyttöä rakennusalalla, ja vaikutamme sitä kautta alan työehtoihin ja vastuullisuuteen.
Miksi asiat kannattaa hoitaa kuntoon heti alussa?
Ensimmäinen syy on yksinkertainen: kukaan ei halua jälkikäteisiä seuraamuksia tai maksuja. Palkanmaksu on työnantajan tärkeimpiä velvollisuuksia, joten palkat on maksettava henkilöstölle oikein ja ajallaan.
Toinen syy on vastuullisuus. Suomessa työntekijät tuntevat oikeutensa hyvin, ja järjestäytymisaste on kansainvälisesti korkea. Talous & Yhteiskunta -lehden mukaan noin 65 prosenttia palkansaajista kuului ammattiliittoon vuonna 2024. Liitot valvovat jäsentensä oikeuksia aktiivisesti, ja myös viranomaisvalvonta on aktiivista. Kiinnijäämisen riski on siis melko suuri.
Kolmas syy on maine. Suomessa työaika- ja palkkarikkomukset nousevat helposti uutisotsikoihin. Silloin haitta ei koske vain yhtä yritystä, vaan se voi osua koko hankkeeseen ja jopa koko toimialaan.
Suomalaiset pelisäännöt ovat opittavissa. Kun työaika ja palkanmaksu ovat kunnossa ensimmäisestä päivästä alkaen, ulkomainen yritys rakentaa Suomessa muutakin kuin datakeskuksia – se rakentaa luottamusta ja reilua työelämää.
Iisa Aalto on HR-johtaja Baronan teollisuuden ja rakentamisen liiketoiminta-alueella. Hän vastaa HR:n lisäksi liiketoiminta-alueen palkkahallinnosta, jossa maksetaan kuukausittain palkkoja yli 40 eri työehtosopimuksen mukaan. Oikeustieteen maisteri Iisa Aalto toimii roolissaan myös koko Barona-konsernin työsuhdeasioista vastaavana johtajana.

Vastuullinen kumppani datakeskushankkeisiin
Barona tukee datakeskushankkeita rakentamisesta käyttöönottoon. Huolehdimme työajoista, palkanmaksusta ja työehtosopimusten noudattamisesta, jotta voit keskittyä itse hankkeeseen.