Puolustusteollisuuden osaajapula 2027: mistä tekijät kasvavaan tilauskantaan?

Puolustusteollisuuden tilauskannat ulottuvat vuosien päähän, ja kasvu näkyy yhä useammassa suomalaisessa konepajassa. Tilaukset muuttuvat toimituksiksi kuitenkin vain, jos tekijöitä on.

Osaajapula ei ole uusi asia

Puolustusteollisuuden osaajapula on ennen kaikkea pulaa hitsaajista ja koneistajista. Sama pula on vaivannut suomalaista konepajateollisuutta vuosikymmeniä. Aina kun töitä on paljon, juuri näistä kahdesta ammattiryhmästä tulee ensimmäisenä pulaa.

Tilanne näkyy myös tilastoissa. Työvoimabarometrin 2025 mukaan ”koneenasettajat ja koneistajat” sekä ”hitsaajat ja kaasuleikkaajat” kuuluvat koko maan viiden suurimman pula-ammatin joukkoon.

Puolustusteollisuudessa tarpeet ovat täsmälleen samat kuin muussa teollisuudessa. Uutta on kasvun määrä. Puolustus- ja ilmailuteollisuus PIA ry:n mukaan jäsenyritysten liikevaihto kasvoi vuonna 2025 noin 42 % ja nousi noin 4,2 miljardiin euroon. Yritykset työllistävät suoraan yli 14 000 ihmistä.

Myös tilauskannat ovat poikkeuksellisen pitkiä. Esimerkiksi Saksa ja Liettua ovat viime vuosina tehneet suuria hankintapäätöksiä Patrian ajoneuvoista. Kun töitä on vuosiksi eteenpäin, ratkaisevaa on, riittääkö tekijöitä.

Kysyntä ylittää tarjonnan vielä pitkään

Kuulin syyskuussa Baronan teollisuuden ja rakentamisen kick-offissa Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen insinöörieversti Timo Kokotin puheenvuoron. Se avasi hyvin, miksi alan kasvu ei ole hetkellinen ilmiö. Kokotti korosti puhuvansa osin omien arvioidensa pohjalta.

Kokotin mukaan puolustusala on tällä hetkellä ehkä kiinnostavin toimiala Suomessa. Alalla on hänen mukaansa selvä epätasapaino: kysyntää on enemmän kuin tarjontaa, ja hänen arvionsa mukaan tilanne jatkuu noin 15 vuotta. Kasvukäyrä voi olla jopa jyrkempi kuin alan nykyiset luvut kertovat. PIA ry:n kasvuennusteen mukaan kotimaisen puolustusteollisuuden liikevaihto nousee vuoteen 2030 mennessä noin 12 miljardiin euroon. Kokotti vertasi lukua suomalaisen metsäteollisuuden kokoluokkaan.

Kokotti nosti esiin myös PIA ry:n ajatuksen siitä, että puolustusmenojen sijaan pitäisi puhua puolustustuloista. Kotimainen ja vientikelpoinen yritystoiminta hyödyttää koko yhteiskuntaa.

Nato-yhteistyö ja kansainvälisyys vauhdittavat kasvua

Nato-jäsenyys ja kansainvälinen yhteistyö vahvistavat kehitystä. Kokotin mukaan kansainvälisyydestä on tullut uusi normaali, eikä puhtaasti kotimaisia puolustushankkeita käytännössä enää ole. Nato-maat ovat lisäksi sopineet investoivansa puolustukseen ja turvallisuuteen vuosittain 5 % bruttokansantuotteestaan vuoteen 2035 mennessä. Siitä 1,5 prosenttiyksikköä kohdistuu sotilaallisen puolustuksen ulkopuolelle, esimerkiksi infrastruktuuriin ja yhteiskunnan kriisinkestävyyteen.

Myös rahoitus on muuttunut. Kokotin mukaan sijoittajat ja pääomarahastot, jotka aiemmin karttoivat alaa, rahoittavat nyt sen yrityksiä.

Siviiliyrityksillä on tässä iso rooli. Normaalioloissa Puolustusvoimat tukeutuu Kokotin mukaan kumppaneihin lähes kaikessa kaluston ylläpidossa. Kun kysyntä kasvaa, kumppaneiden ja alihankkijoiden tarve kasvaa samaa tahtia.

Tässä kohtaa markkina törmää osaajapulaan. Kokotin arvion mukaan kilpailu työvoimasta koskee sekä toimihenkilöitä että tuotannon tekijöitä. Kasvavien kotimaisten yritysten suurin haaste on hänen mukaansa se, pystyvätkö ne toimittamaan myydyt tilaukset ajallaan. Jos toimitukset viivästyvät, asiakassuhde ja maine kärsivät, erityisesti kansainvälisissä hankkeissa. Teemme saman havainnon asiakkaidemme kanssa: tilauksista ei ole pulaa, tekijöistä on.

Tekijät ovat usein väärässä paikassa

Osaajia on Suomessa, mutta harvoin juuri siellä, missä tehdas on. Moni puolustusteollisuuden tehdas ja alihankkija sijaitsee pienellä teollisuuspaikkakunnalla, jossa hitsaajia ja koneistajia on rajallinen määrä.

Alkuun tekijöitä löytyy usein läheltä. Pitkässä juoksussa paikallinen osaaminen ja kysyntä eivät kuitenkaan kohtaa, ja silloin hakua on laajennettava nopeasti muualle Suomeen tai ulkomaille. Tämä on meille tuttua: tunnemme tekijät ja heidän osaamisensa eri puolilla Suomea, oli tarve sitten yksi osaaja tai sata.

Sijainti on myös työntekijän tärkein valintaperuste. Jos sama työ samalla palkalla löytyy kilometrin päästä kotoa, harva valitsee 60 kilometrin päässä olevan työpaikan. Toimihenkilöt sen sijaan liikkuvat pidempiäkin matkoja, jos tehtävät ja projektit ovat kiinnostavia.

Tuotannon lisäksi kasvu vaatii laadun, tuotannonsuunnittelun ja suunnittelun asiantuntijoita. Hyvä esimerkki on espoolainen satelliittivalmistaja Iceye, jonka asiakkaita ovat muun muassa Puolan asevoimat. Yhtiö keräsi kesäkuussa 450 miljoonaa euroa uutta kasvupääomaa, ja rahoituskierros on Suomen historian suurin. Iceyella oli jo viime vuonna yli 900 työntekijää, ja yhtiö kasvattaa satelliittituotantoaan nopeasti. Tekijöitä haetaan maailmanlaajuisesti niin satelliittien kokoonpanoon kuin tuotekehitykseen ja testaukseen.

Suomalainen insinööriosaaminen on alan vahvuus. Kotimaisten tuotteiden kansainvälinen menestys perustuu vahvaan suunnittelu- ja tuotanto-osaamiseen. Kokotin mukaan myös uudet ratkaisut syntyvät yhä useammin yrityksissä: insinöörit tuovat Puolustusvoimille valmiita teknologioita ja kysyvät, voisiko niitä hyödyntää. Kasvu tarvitsee siis insinöörejä yhtä lailla kuin hitsaajia ja koneistajia.

Turvallisuusselvitykset hidastavat kasvua

Puolustusteollisuudessa henkilöstöä ei voi kasvattaa nopeasti, koska alan yritysten työntekijöiltä edellytetään usein turvallisuusselvitystä. Selvityksen tekee aina viranomainen, ja kokemukseni mukaan koko rekrytointiprosessi kestää silloin helposti kahdesta ja puolesta kolmeen kuukautta. Lisäksi yritysten omissa tiloissa voi olla kansalaisuutta koskevia vaatimuksia.

Kasvu vaatii siis suunnitelmallisuutta. Rekrytointi on aloitettava hyvissä ajoin, ennen kuin tilaukset muuttuvat tuotannoksi. Kun työntekijä on viimein saatu taloon, alkaa toinen haaste: hänet pitää saada myös pysymään. Jos talous lähtee yleisesti kasvuun, kilpailu samoista tekijöistä kiristyy entisestään.

Alihankkijat kantavat suuren osan kasvusta

Tilaavien yritysten oma kapasiteetti ei riitä vuosien tilauskantoihin. Siksi tuotantoa siirretään kumppaneille ja alihankkijoille.

Perinteiset konepajat tekevät yleensä yksittäisen vaiheen tai osan isompaan kokonaisuuteen. Monet asiakkaistamme ovat juuri tällaisia teollisuuden alihankintayrityksiä, ja yhä useammalla kasvun lähde on puolustusteollisuus.

Huomionarvoista on, että nämä ovat usein samoja yrityksiä, jotka valmistavat osia myös muulle teollisuudelle. Puolustusteollisuus on niille uusi asiakas, ei uusi toimiala. Myös PIA ry:n uusista jäsenistä suurin osa tulee ICT-alalta ja alihankintaketjusta.

Alihankinnassa laatu on ykkösasia. Alan yrityksiltä edellytetään, että tekijöillä on vaadittava osaaminen ja että toimijoiden laatujärjestelmät on sertifioitu. Henkilöstön kasvattaminen on alihankintaverkostossa silti joustavampaa kuin tilaavalla yrityksellä, koska tekijöitä voi rekrytoida myös ulkomailta.

Näin olemme ratkaisseet osaajapulaa

Toimiva ratkaisu yhdistää paikallisen rekrytoinnin, työvoiman liikkuvuuden ja kansainvälisen rekrytoinnin. Yksi keino ei riitä, kun tarve kasvaa nopeasti. Suosittelen asiakkaillemme tätä järjestystä:

1. Kartoita tarve ajoissa. Arvioi tilauskannasta, montako hitsaajaa, koneistajaa ja asentajaa tarvitset seuraavan vuoden aikana ja millaisilla pätevyyksillä.
2. Hyödynnä ensin paikalliset mahdollisuudet. Henkilöstövuokraus ja rekrytointi tavoittavat myös ne, jotka eivät aktiivisesti hae töitä.
3. Laajenna hakua muualle Suomeen. Muualta tulevat tekijät tarvitsevat tukea asumiseen ja arkeen.
4. Harkitse kansainvälistä rekrytointia. Se sopii erityisesti alihankintaverkostoon, jossa kansalaisuusvaatimukset ovat usein kevyemmät.
5. Panosta sitouttamiseen. Kun tekijän löytäminen vie kuukausia, hänen pitämisensä on yhtä tärkeää.

Käytännössä toimintamalli on ollut yksinkertainen. Asiakas on kertonut, millaista osaamista tarvitaan, ja me olemme ehdottaneet ratkaisua. Eräälle konepaja-asiakkaalle rekrytoimme kesän aikana hitsaajia Filippiineiltä, ja työt pääsivät käyntiin. Asiakas on ollut tyytyväinen, eikä se olisi omin voimin päässyt yhtä nopeasti yhtä hyvään laatuun.

Paikallinen rekrytointi onnistuu parhaiten, kun prosessi on suunniteltu huolella. Kun Nammo Lapuan tuotantomäärät kasvoivat nopeasti vuonna 2022, rakensimme yhdessä rekrytointimallin, jonka ytimessä ovat tarkasti määritellyt tehtävät ja hakijaprofiilit, etukäteen sovitut haastatteluajat ja koko prosessin aikataulu. Vuosien yhteistyön aikana tehtaalle on rekrytoitu yli sata työntekijää eri tehtäviin.

Monin paikoin paikallinen markkina on kuitenkin jo melko tyhjä, joten kansainvälinen rekrytointi on tullut pysyväksi osaksi ratkaisua.

Merkityksellinen työ sitouttaa

Osaajat sitoutuvat, kun työnantaja pitää kiinni siitä, mistä on sovittu. Perusasiat ratkaisevat: työolot ovat kunnossa, palkka vastaa alan tasoa ja lupaukset pidetään.

Kasvava ala tarjoaa myös kiinnostavia tehtäviä. Investoinnit, uudet tuotteet ja kansainväliset projektit houkuttelevat erityisesti insinöörejä ja toimihenkilöitä. Siksi yritysten kannattaa kertoa avoimesti, mitä ne tekevät ja miksi.

Osaajapula ratkeaa ennakoimalla

Kun tilauskanta ulottuu vuosikymmenen päähän, henkilöstöä ei voi enää suunnitella kvartaali kerrallaan. Olemme nähneet saman kuvion monella teollisuuspaikkakunnalla: yritykset, jotka aloittavat osaajien etsimisen ajoissa ja käyttävät useampaa keinoa rinnakkain, selviävät kasvusta muita paremmin.

Teemme tätä työtä joka päivä konepajojen, alihankkijoiden ja tilaavien yritysten kanssa, ja jokainen rekrytointi kartuttaa ymmärrystämme siitä, mikä toimii. Osaajapula ei katoa lähivuosina, mutta sen kanssa voi oppia toimimaan. Jaamme mielellämme sen, mitä olemme matkan varrella oppineet.

Kirjoittaja Raine Pulkkinen toimii Baronalla teollisuuden toimialajohtajana.