Olemmeko sulkeneet työmaan portit nuorilta itse? 

Rakennusala tarvitsee nuoria tekijöitä nopeammin kuin koulutusjärjestelmä ehtii heitä tuottaa, mutta moni 16-vuotias ei pääse työmaalle edes kesätöihin. Olemme menettäneet nuoret muille aloille pitkälti omilla valinnoillamme. Siksi uskon, että pystymme myös kääntämään suunnan – ja nyt on siihen oikea hetki. 

Käänne tulee ennen kuin lähteneet on korvattu 

Rakennusalalta on kadonnut viime vuosina kymmeniä tuhansia tekijöitä. Rakennusteollisuus RT ennusti keväällä 2024, että rakentamisesta poistuu 20 000 työpaikkaa vuoden 2025 loppuun mennessä. Nyt suunta on kääntynyt. Infrarakentaminen kasvaa, datakeskukset ja isot teolliset investoinnit vetävät, ja kertynyt korjausvelka odottaa purkamista. 

Tekijäpula palasi nopeammin kuin moni odotti. Heinäkuussa 2026 jo lähes 30 prosenttia rakennusyrityksistä kertoi kärsivänsä työvoimapulasta (EK, Suhdannebarometri heinäkuu 2026). Erityisosaamista vaativiin töihin ei löydy tekijöitä jo nyt. 

En usko, että pystymme korvaamaan lähteneitä suoraan. Määrä on liian suuri, ja samaan aikaan suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle. Jos käänne ehtii ennen tekijöitä, lasku lankeaa kaikille: rakentamisen elpyminen hidastuu, yritykset kilpailevat samoista osaajista ja kustannukset nousevat. Palkkainflaatio näkyy jo. Koulutusjärjestelmä reagoi tarpeeseen vuosien viiveellä, joten meidän on löydettävä nopeampia keinoja itse. 

Mitä nuori näkee, kun hän katsoo rakennusalaa? 

Julkisuudessa rakentaminen näyttäytyy nuorelle valitettavasti otsikoissa harmaana taloutena, palkkausongelmina ja heikkoina työolosuhteina. Vanhemmat haluavat myös varmasti ohjata lapsensa alalle, jolla on tulevaisuutta. Rakentamisessa töitä riittää, mutta jos alan maine on heikko, moni ei sitä lapselleen suosittele. 

Alalla jo työskentelevät kertovat samaa. Baronan Työelämätutkimuksessa 2026 rakennusala kuului niihin aloihin, joilla työhyvinvointi koettiin heikoimmaksi: vain 64 prosenttia vastaajista koki hyvinvointinsa hyväksi. 

Osa mielikuvasta on ansaittua, ja se korjataan työmailla, ei mainospuheilla. Osa on kuitenkin vanhentunutta. Rakennusalan vahvuudet ovat juuri nyt ajankohtaisempia kuin koskaan: 

• käden taitoja vaativaa työtä tekoäly ei vie 

• kilpailukykyinen palkkataso ja mahdollisuus urakkapalkkaukseen 

• datakeskus- ja teollisuushankkeet mahdollistavat mielenkiintoista komennustyötä 

• suomalainen rakentamisosaaminen kelpaa myös ulkomailla 

• ala tarjoaa todella laajat etenemis- ja uramahdollisuudet. 

Suomalaiset rakentajat ovat aina lähteneet maailmalle, ennen paperitehtaille ja nyt datakeskuksiin. Kaupan alalla tai logistiikassa suorittavan työn tekijällä on paljon vähemmän tällaisia mahdollisuuksia. Näitä tarinoita nuoret eivät tällä hetkellä kuule meiltä.

Ala on sulkenut portit itse 

Taantumavuosina rakennusliikkeet eivät pystyneet tarjoamaan riittävästi kesätyö-, TET- ja harjoittelupaikkoja. Samaan aikaan moni työmaa sulki porttinsa alle 18-vuotiailta, koska nuorille vaarallisiksi luokitelluista töistä työnantajan on tehtävä ennakkoilmoitus työsuojeluviranomaiselle. Kun menettely tuntui raskaalta, helpoin vastaus oli ei. 

Nuoret eivät jääneet odottamaan. He menevät kesätöihin kauppaan, logistiikkaan ja teollisuuteen, ja moni jää sille tielle. Sama ketju näkyy meillä henkilöstökumppanina: kun työmaa ei ota alaikäisiä, emme mekään voi heitä sinne tarjota. Olen nostanut tätä esiin jo useammalla foorumilla, ja moni rakennusliike tunnistaa tilanteen itsekin. Kiinnostusta alaan kyllä on: tänä kesänä Baronalle haki rakennusalan kesätöihin yhteensä 1 028 henkilöä. 

Vielä muutama vuosikymmen sitten 16-vuotias saattoi kävellä työmaalle ja saada kesätöitä saman tien: kantaa lautoja, siivota, maalata tai päästä mukaan varsinaisiin rakennustöihin. Niitä töitä tarvitaan edelleen. Ero on siinä, että nyt portit pitää avata hallitusti, turvallisesti ja jokaiselle nuorelle.

Tukia on olemassa, mutta hyödynnämmekö niitä rakennusalalla? 

Nuorten työllistämiseen on tarjolla julkisia keinoja, mutta ne jäävät monella alalla vähälle käytölle, eikä rakennusala ole poikkeus. Enkä usko, että työnhakijakaan tietää niistä. Kaksi keinoa kannattaa tuntea: 

• Nuorten työllistymisseteli. Työnantaja voi saada 50 prosenttia 18–29-vuotiaan palkkakustannuksista, enintään 1 500 euroa kuukaudessa kuuden kuukauden ajan (TEM). Hallitus lisäsi kehysriihessä huhtikuussa 2026 seteliin 20 miljoonaa euroa aiemman 30 miljoonan lisäksi. 

• Kuntien omat tuet. Esimerkiksi Helsingin työllisyyspalvelut maksaa alle 30-vuotiaan palkkaavalle työnantajalle nuorten rekrytointitukea jopa 1 500 euroa kuukaudessa kuuden kuukauden ajan. 

Rakentaminen on projektiliiketoimintaa, ja moni tuki on edellyttänyt pitkää työsopimusta. Vuoden sitoumus on ollut hankala etenkin heikossa suhdanteessa. Este on pienentynyt: 1.7.2026 alkaen työllistymissetelillä palkatun nuoren työsuhteen vähimmäisaikaa lyhennettiin kuudesta kuukaudesta kolmeen, ja vaatimus nuoren aiemman työttömyyden kestosta poistui. 

En halua viestiä, että työnantajien pitäisi nojata veronmaksajien rahaan. Tuki ei korvaa kilpailukykyä eikä hyvää johtamista. Jos muut alat kuitenkin käyttävät näitä keinoja ja rakennusala ei, häviämme nuoret myös tässä kilvassa.

Reiluuden pitää näkyä ennen kuin nuori valitsee alan 

Nuori ei voi tietää, onko hänen palkkansa, työsopimuksensa ja työaikansa kunnossa. Ensimmäisessä työpaikassa se on vielä vaikeampaa. Siksi vastuu kuuluu työnantajalle. Liitot, luottamusmiehet ja Tiedostava työmaa -malli auttavat nuorta saamaan tietoa, mutta ne eivät korvaa sitä, mitä työmaan johto tekee ensimmäisenä päivänä. 

Nuoret myös odottavat tätä. Baronan bVoice Nuorisopulssissa 57 prosenttia pohjoismaisista 18–29-vuotiaista kertoi odottavansa läpinäkyvää palkkakehitystä osaamisen ja kokemuksen karttuessa. Kun palkkataulukko on työmaalla esillä ja urapolku kerrotaan ääneen, reiluus näkyy jo ennen ensimmäistä työpäivää. 

Kaikissa työyhteisöissä sama asia ratkaisee alun: psykologinen turvallisuus. Nuori otetaan vastaan arvostavasti, hänet perehdytetään huolella ja hänen kysymyksiinsä vastataan. Kun työ alkaa, ohjausta ja esimerkkiä on riittävästi. Jos ensimmäinen kosketus alaan on reilu ja reipas työmaa, nuori kertoo siitä kavereilleen. Jos se on jotain muuta, hän kertoo myös siitä. 

Rakennusliikkeet ovat viime vuosina tehneet hyvää vetovoimatyötä: TET-kampanjoita sosiaalisessa mediassa, yhteistyötä oppilaitosten kanssa ja työmaavierailuja. Reiluus tulee näkyväksi juuri näin, kun nuori pääsee näkemään työkulttuurin omin silmin. Sitä työtä tarvitaan moninkertaisesti lisää.

Uskallammeko tehdä rakennusalasta työelämän edelläkävijän? 

Näen neljä keinoa, joilla rakennusala kääntää suunnan: 

1. Kerrotaan nuorille, mitä ala tarjoaa. Työnantajat ja RT:n kaltaiset edunvalvontajärjestöt voivat viestiä isosti: työt eivät lopu, ansiot ovat hyvät ja osaamisella pääsee maailmalle. 

2. Avataan työmaat alaikäisille. Kesätyö-, TET- ja harjoittelupaikkoja pitää avata myös silloin, kun välitöntä tarvetta ei ole. Tilaaja ja pääurakoitsija voivat kirjata tämän hankkeen tavoitteisiin, ja julkinen tilaaja voi käyttää työllistämisehtoa, jonka urakoitsija voi täyttää myös oppisopimuksella tai harjoittelupaikalla. Esimerkiksi Vantaan ratikan allianssit ovat ottaneet opiskelijoita harjoitteluun tavanomaista enemmän. 

3. Nopeutetaan pääsyä työhön. Oppisopimus, lyhytkoulutukset ja nuorten työllistymisseteli vievät nuoren työmaalle kuukausissa, ei vuosissa. 

4. Tehdään sosiaalisesta vastuusta kilpailuetu. Kun harmaata taloutta torjutaan ja työmaan johtamiseen, avoimuuteen ja rehellisyyteen panostetaan, rakennusalasta voi tulla yksi houkuttelevimmista aloista. 

Suomella on tavallista paremmat edellytykset edistää tätä asiaa. Meillä on laadukas koulutus, vahva insinööriosaaminen ja työturvallisuuskulttuuri, joka on monia maita pidemmällä. Olemme hyviä prosessisuunnittelussa, ja teollinen rakentaminen ja tahtituotanto kehittyvät nopeasti. Samalla tavalla kuin puhumme suomalaisesta designista, voisimme puhua suomalaisesta rakentamisosaamisesta: laadukasta rakentamista kustannustehokkaasti. Se olisi vientivaltti, josta nuori voisi olla ylpeä. 

Työn merkityksellisyys painaa valinnoissa yhä enemmän. Baronan Työelämätutkimuksessa 2026 työssäkäyvistä 29 prosenttia kaipasi muutosta työn merkityksellisyyteen, kuusi prosenttiyksikköä enemmän kuin vuotta aiemmin. Harva työ on yhtä konkreettisesti merkityksellistä kuin koulujen, sairaaloiden ja kotien rakentaminen. 

Suunta on kiinni meistä 

Rakennusalasta ei tarvitse tulla maailman houkuttelevinta toimialaa. Riittää, että nuori näkee alasta saman kuin me: työn, jossa rakennetaan Suomea, jossa töitä riittää ja jossa voi edetä. Hyvä johtaminen, turvallinen työmaa, huolellinen perehdytys ja reilu palkka ovat perusasioita. Ne pitää saada kuntoon kaikkialla ja tuoda rohkeasti esiin.

Ensimmäisen askeleen voimme ottaa heti. Jos jokainen rakennusliike avaa ensi kesäksi ainakin yhden työmaan nuorille, yhä useampi nuori näkee alan omin silmin. Se on paras teko, jonka rakennusala voi itselleen tehdä varmistaakseen sen, että alalla riittää ammattilaisia myös jatkossa.

Kirjoittaja Rami Collin toimii toimialajohtajana Barona Rakennuksella, jossa hän vastaa henkilöstö- ja rakentamispalveluista.